Masennusarkisto

[Nappeli]

Mää oon niin ahdistunut, ettei mitään rajaa. Mulla ei edes oo mitään yhtä tiettyä asiaa, joka ahdistais, tai harmittais, vaan enemmänkin kyse on siitä, että kaikki tuntuu menevän alamäkeen. Mää en jaksa pitää yhteyttä kehenkään ja koko ajan vaan tekis mieli mennä peiton alle piiloon. Mää elän päivästä toiseen itku kurkussa, enkä ees tiedä mistä mulla on paha mieli.

[Fiorella]

Voi Nappeli, miten surullista että on niin hankala olla. Ei se ehkä paljon lohduta, mutta täältä tulee yksi etähali sinnepäin. *HALITUS* Toivottavasti paha mieli helpottuu edes jossain vaiheessa.

[Nappeli]

Kiitos, Fiorella! <3

[Lizlego]

Nappeli, ne onkin sun aallot millä mä elän. Mua ahdistaa. Tosin elämäntilannekin ahdistaa ja se, että pitäisi löytää kämppä mutta en löydä eikä kukaan vuokraa mulle kämppää, koska luottotietoni ovat onnistuneesti retuperällä.   Toisaalta ei mua jaksa kiinnostaa tarpeeksi sekään. Enkä halua lähteä Etelä-Suomeen, en nähdä vanhempiani, en esittää selviytyjää, en puhua kenellekään enkä tavata ketään, en selittää ikuista epäonnistumistani tavalla tai toisella, en en ja en. Lisäksi olen menettänyt kaiken kiinnostukseni myös ficcien lukemiseen ja kaikkeen yhteisölliseen toimintaan. Ei kiinnosta, ei jaksa kiinnostaa enkä jaksa esittää kiinnostunutta yhtään mistään.   Ei kiinnosta. En myöskään ole kiinnostunut lääkityksen tai terapian hankkimisesta enkä halua hankkia elämääkään. Ei kiinnosta omat asiat eikä muiden asiat eikä mikään muukaan. Toivon, että jossain vaiheessa jokin joskus taas alkaa kiinnostaakin, koska elämä on tavattoman tylsää kun ei jaksa kiinnostua mistään eikä innostua.  Mun ei tartte onneksi erityisesti piiloutua, koska kukaan ei vaivautuisi juuri etsimään ja puhelimeni pitää huolen siitä ettei yhteyttä edes pysty pitämään. Mutta vaikka joku vaivautuisikin, niin älköön toivottavasti vaivautuko. Antakaa mun painua pohjamutiin ja unohdukseen älkääkä yrittäkö pitää yhteyttä. Kiitos. Jos pystytte, unohtakaa vaan olemassaoloni. Kaikille helpompaa, kiitos ja näkemiin.

[Goldscythe]

Tuntuu et kolmen vuoden suhde on katkolla. Hirveet monituntiset välienselvittelyt ja totuuksia itse kustakin. Mä en edelleenkään tunne itseäni, en tiedä mitä pitäis tehä. Kulta ei oo sen paremmassa jamassa ku minäkään. Se on ollu mun tuki ja turva kolme vuotta, mut nyt jotenki... Linkin Parkin Don't Stay ja Lying From You on tuskallista kuunneltavaa. Mä en osaa kuvata omia tunteitani juuri yhtään, eikä kultakaan oo varma rakastanko mä sitä kuitenkaan. Karmee mesekeskustelu. Nää viimeset melkein 24 tuntia ei oo ollu mitään herkkua... Ei paljon valopilkkuja. Äh... Oon varmaan tullu sittenkin enemmän siihen arvottomaan ämmään, joka mut tähän maailmaan hylkäs ku isään joka ei jaksa ees pitää yhteyttä... Tai sen ei anneta...

[Fiorella]

Kerrankin jotain masistelun tapaista aihetta. Tai oikeammin ärsytystä, mutta sinne päin se kumminkin menee. Varoitus, luvassa turhasta ruikuttamista. Minulla on loman jälkeisiä vieroitusoireita.

Turhauttaa, että tuntuu etten ehdi mitään. Jotenkin olen onnistunut keräämään tässä välillä niin valtavasti kaikkea lajiteltavaa, että en ikinä ehdi niitä oikeasti lajitella... Paitsi että tänään kulutin monta tuntia neulemallien, reseptien, kaikennäköisten papereiden, askartelutarvikkeiden, lippusten ja lappusten järjestelyyn ja sain paitsi hirveän paljon kaikkea järjestykseen kuin myös turhia papereita välistä roskiin melkein paperikassillisen, jäi silti harmistunut olo siitä, että vieläkin kaikkea riittää ja pitäisi tiskatakin ja kaikkea. Päivä meni liian äkkiä.

Miksi ei voi vaan tehdä kaikkea kivaa pelkästään? :/ Välillä on niin ärsyttävää olla aikuinen. Nyt lomalla olen tosin ehtinyt hyvin vain olla, lukea ison pinon kirjoja, roikkua netissä ja kirjoittaa ja ommella ja ulkoilla ja hengailla ystävien seurassa mitään sen ihmeempää tekemättä ja kaikkea muuta kivaa, mutta sillä välin kaikki mahdollinen on keräytynyt. Ärsyttää palata arkeen, että on joka päivä töitä ja sitten illat ovat niin lyhyet ja siiitäkin iso osa menee siihen että pitää pyykätä ja tiskata ja siivota ja käydä kaupassa, puhumattakaan siitä että jossain välissä pitäisi vielä keritä kuntoilemaankin jos aikoisi muutaman kilon pudottaa. Sitten kaiken lisäksi vielä väsyttää, niin ei jaksaisikaan mitään tehdä. En tahdo syksyä vielä. *mökönaama*

Oli ihanaa olla lomalla mutta kuukausi ei näköjään ollut riittävästi.

(Tyhmää valittaa tällaisista kun toisilla on oikeitakin ongelmia, mutta silti. Kiva että on joku paikka missä voi vähän valittaa vaikka tyhjästäkin.)

[Fiorella]

Oh la laa, minustahan tulee kohta tämän masennusketjun suurkuluttaja. (Hyvä vaan jos ihmisillä ei ole ollut tarvetta tänne kovin paljon avautua.)

Ehkä tämä menee vain väsymyksen piikkiin, mutta kyllä harmittaa. Yleensä minä olen se joka kuuntelee toisten huolet ja murheet, mutta sitten kun sellainen hetki tulee että oikeasti olisi kiva itse vähän puhua jollekulle omista tunnelmistaan niin kukaan ei ole tavoitettavissa.  :'( Tai siis kukaan sellainen jolle nyt ylipäätään voisi mitään sanoa. Pikkusiskot ovat pieniä ja ei niille voi omista suruistaan avautua, kun eivät ne ymmärrä että minulla voisi mitään huolia olla, eikä niiden tarvitse sellaisia huolehtiakaan, perheelliset ystävät ovat niin kiinni perheessään että hyvä jos ehtivät hetken puhua ilman että joku paapero roikkuu puntissa häiritsemässä tai mies kuuntelee vieressä. Sitä paitsi ne kertovat kumminkin kaiken miehelleen vaikka väittäisivät että eivät. Sinkkuystävät ovat joko nukkumassa tai niillä on vieraita kylässä tai ovat ruokakaupassa kassalla tai sitten on joku sellainen tilanne että ei pysty puhumaan. Plääh.

Minä tarvitsisin edes yhden ihmisen jolle olisi aina maailman tärkeintä se, mitä minulla on asiaa ja jota oikeasti kiinnostaisi ja joka oikeasti välittäisi. Miksi sellaisia ei voi olla paikalla silloin kun sellaista tarvitsee. Höh. Onneksi voi aina mennä nukkumaan ja aamulla on kaikki paremmin. Ja hyvässä lykyssä joku saattaa vaikka vastata puhelimeenkin, kun työpäivä on ensin ohi.

[Lizlego]

Voi Fiorella! Aletaanko sellaisiksi ihmisiksi toisillemme? Tai mä voin kuunnella sun murheita.  

Kiukuttelen omani Nappelille, joka on mua paljon älykkäämpi.   Mua masentaa että älykkyystestitkin sen todisti tänään, että olen matemaattinen aivoimbesilli, vaikka olen aina ollut tietoinen siitä.   Sitkeä työ ja itsepäisyys on vienyt minut siihen, missä nyt olen eli ei mihinkään, koska valitsin sen tien, missä mulla oli vähitenlahjoja, mutta joka kuulosti hienoimmalta ja jota itse arvostin. Eikä toi ole vain puhetta vaan sitä, että kyllä mä sen jo aikoinaan tiesin, mutten halunnut minnekään naisten aloille, joihin mielsin suunnilleen kaiken mikä ei liittynyt mitenkään matematiikkaan ja fysiikkaan. Mä halusin olla hyvä jätkä. Se oli ihan selvä arvovalinta ja ihan väärä valinta omiin vahvuuksiinkin nähden ja olen tiennyt sen aina ja silti olen muka matemaatikko. Paskat! Joo, kyllä mä arvostan sitä, että olen tapellut läpi kivikon, mutta silti paskat matemaatikosta. Mikään muu kuin mun oma halu ei viitannut ikinä siihen suuntaan, jos rehellinen olen, mutta en mä halunnut olla rehellinen. Jos olisin ollut rehellinen vahvuuksilleni, olisin lähtenyt lukemaan jotain yhteiskunnallista ainetta tai historiaa. Mutta yhä edelleen jatkaisin samalla tiellä, joten ei kai siinä ole paljon vaihtoehtoja, mutta kyllä se vähän masentaa, että arvostan eniten just sitä, mitä mulla ei ole tai on joo, mutta keskinkertaisesti kaikkeen muuhun nähden, kun olisin voinut tehdä jotain, joka olisi paremmin vahvuuksieni mukaista ja arvostaa sitä. Kiva paradoksi.  Hmm... syyttäisinkö kotioloja? Ääh, kyllä se on ollut ihan tietoinen valinta mennä just perse edellä puuhun. 

[zilah]

Yleensä minä olen se joka kuuntelee toisten huolet ja murheet, mutta sitten kun sellainen hetki tulee että oikeasti olisi kiva itse vähän puhua jollekulle omista tunnelmistaan niin kukaan ei ole tavoitettavissa.

Tuttu tunne. Entisessä elämässäni minä olin juuri tällainen henkilö, jolle kaikki vuodattivat murheitaan, mutta kukaan ei kuunnellut minua. Yksi sanoikin jopa suoraan, että eihän sinulla voi mitään ongelmia olla, kun elämäsi on yhtä glamouria. Että olen kiittämätön kun valitan.

Niinkö tärkeitä ne kulissit lopulta ovat, että niiden pystyssä pitämiseksi tehdään kaikki mahdollinen, ja unohdetaan se elävä, tunteva ihminen joka niidenkin sisällä on? Minä näännyin siihen tekoelämään, muka-ystäviin, hännystelijöihin ja mielistelijöihin, jotka katosivat siinä samassa, kun rohkenin astua alas jalustaltani ja myöntää, etten enää jaksa.

Eivätkä sellaiset ihmiset mitään tosiystäviä ole, jotka vuodattavat minulle murheitaan, mutta katoavat heti kun itse tarvitsisin jotakuta. Hyväksikäyttöä se on, enkä sellaisilla tee elämässäni mitään. Ei minun uusi elämäni täydellistä ole, kaikkea muuta. Mutta on se sentään täyttä elämää sen entisen teeskentelyn rinnalla.


zilah

[culliina]

Mulla on yksi todella hyvä ystävä eräältä (ja kukaan ei arvaa miltä, ei kuitenkaan tältä) foorumilta. Oon lähetellyt sen kanssa kirjeitä, juttelen sen kanssa ihan kaikesta, itken sille ku on vaikeeta ja yritän auttaa sitä, kun sillä on. Lähetin sille kirjeen kaks viikkoo sitten, se ei oo vieläkään vastannut. Tavallisesti sain siltä kirjeen kerran viikossa, vastasin samana päivänä. Koitin etsiä sitä naamakirjasta kysyäkseni, tuliko kirje perille. Profiili oli poistettu. Kysyin muilta sen tuntevilta, mutta nekään ei löytänyt sitä, mua ei siis oltu vaan estetty. Koitin mennä sen profiiliin foorumilla yksäriä pistääkseni, mutta sekin oli poistettu! Tsekkasin vaihdetut nikitkin, mutta ei mitään! Koko henkilö on vain kadonnut eikä mulla oon sen puhelinnumeroo soittaakseni, pelkkä osoite vain. Nyt oikeesti pelottaa, koska sillä on ollut ihan helvetin vaikeeta. Sukupuoliasiat on vaikeita sekä itselle että läheisille ja vaikka sen ystävät ja perhe on sitä tukeneet, se ei ole kuitenkaan oikein ollut sinut itsensä kanssa. Pyörii vaan kokoajan päässä, että mitä jos se on tehnyt itselleen jotain. En sais koskaan tietää, ei sen vanhemmat/ muut millekään kirjeystävälle mistään ilmottelis. En todellakaan tiedä, mitä pitäis tehdä. Any ideas?

[Wimbaloo]

Toi on kyl varmasti hirvee tunne, ku joku katoaa vaan.. Mitään järkevää en osaa sanoa, koska itelle ei oo käyny tollasta. Jatka ahkerasti etsimistä, ehkä viel löyät sen jostakin? D: oikeesti, minen osaa lohuttaa, mut yritä yritä ja yritä, vaikka sen oot jo tehnykki. Kaikki vähäset liikenevät voimat lähtee sulle täältä

Ja törkee puheevaihto omii murheisii..
Mun isästä on tullu ihan outo, ku se ei ikuna kerro mihin se menee, ja vainoharhasena luulen et se pettää meiä äitii (nytki pari päivää sit oli vaa soittanu äitille et "oon tulos tallinnasta'', vaikka sen piti olla Hesas..) Okei, aika hasardi luulo mut isä on sellanen et se vois niiki tehä. Sit harvoin kun se on kotona, se huutaa kaikille. Tän takia ei kiinnostas käyä kotona ees harvoin (asun siis viikot noi 200 km päässä kotoa), kun kuiteki isä vaa huutaa tai sit tulee äitin kanssa riitaa millo mistäki.
Koska kotona menee huonosti, se sit heijastuu muuhu elämää. Mikää ei kiinnosta ja vanhat pahat ajatukset on tullu takas. LISÄKSI mua ajaa sekopäiseks se, et kun tääl mun koulus on semmonen käytäntö et yhes asuntolahuonees asuu 2 ihmistä. Ahistaa ja pahasti. Tosi pahasti. Eikä tilannetta helpota se että kämppis kyttää mitä teen. Esmes jos katon jotai videoo/kuuntelen jotai biisii nii se kommentoi siitä jotai ja kaikki mitä teen on väärin. Ja mä en sais valittaa mistää.

Pieniä on ongelmat mutta oma hengen tasapaino kärsii näistä pienistäki asioista aaaaika valtavasti

[Lizlego]

culliina, en tiedä yhtään kenestä on kyse, mutta toi on pelottavaa. Onks se kaverisi jo ottanut jotain yhteyttä? Aina on pelottavaa, kun ihmiset lakkaa vastaamasta mutta varsinkin sellainen on pelottavaa, että ne vaan poistuu kaikkialta. Kun ei ole keinoja tai tunne, että niitä olisi, ottaa selvää mitä on tapahtunut. Toivottavasti asia selviää onnellisesti, mutta mä neuvoisin että jatkat ystävällesi kirjoittamista, jos se ei olekaan ottanut yhteyttä.

[culliina]

Ei oo ottanut minkäänlaista yhteyttä enkä löydä edelleenkään naamakirjasta (millään yhteisellä nimellä enkä nikillä) enkä foorumin vaihdetuista nikeistä  Tsekkasin just juorulehdet ja aamulehden arkiston, mut siitä ei ollu sielä mitään - veikkaisin siis, että kukaan ei oo murhannut sitä. Toivottavasti se on kunnossa!

[Fiorella]

Aika huolestuttavan kuuloinen tilanne, culliina. Nimenomaan se, jos on poistunut joka paikasta eikä vain jostakin yhdestä tietystä paikasta. Onhan tietysti mahdollista että kaverille on vain tullut sellainen kilahdus että tahtoo itsensä pois netistä ja keskittyy muuhun elämään ja niiden tilanteiden parantamiseen? Toivotaan ainakin ettei mitään pahaa. Jos yhtään lohduttaa, niin luulen että jos jotain ihan tapaturmaista olisi sattunut, ei ne profiilit olisi minnekään lähteneet, mutta kunhan nyt ei mitään itsetuhoistakaan.

Tietysti ystäväsi tietää että saa sinuun yhteyden tarvittaessa, joten se ainakin on hyvä. Jos sinulla on ollut FB-nimi tms henkilötietoja tiedossasi, niin olet varmaan kokeillutkin etsiä vaikka puhelinnumeroa nimellä ja paikkakunnalla, mutta eipä sitä aina tiedä kun sielläkin on paljon lempinimiä ym. käytössä. Pidän peukkuja, toivotaan että tilanne selviää ilman suurempaa huolta.

[Lavande]

Mun isästä on tullu ihan outo, ku se ei ikuna kerro mihin se menee, ja vainoharhasena luulen et se pettää meiä äitii (nytki pari päivää sit oli vaa soittanu äitille et "oon tulos tallinnasta'', vaikka sen piti olla Hesas..) Okei, aika hasardi luulo mut isä on sellanen et se vois niiki tehä. Sit harvoin kun se on kotona, se huutaa kaikille. Tän takia ei kiinnostas käyä kotona ees harvoin (asun siis viikot noi 200 km päässä kotoa), kun kuiteki isä vaa huutaa tai sit tulee äitin kanssa riitaa millo mistäki.

Haluaisin sanoa jotain lohduttavaa, mutta ikävä kyllä äitini (nyk. ex)aviomies käyttäytyi juuri noin silloin kun hänellä oli suhde. Mikä lie keski-iän kriisi. Ei suostunut kertomaan, missä oli ja veti kysyttäessä kilarit. Tuli eri paikoista kuin mihin oli sanonut menevänsä... Plaah. Minä olin(/olen) hyväuskoinen niin ajattelin, että se salaa varmaan puuhaa jotain lahjaa äitille
Mutta tämä ei kyllä mitenkään tarkoita, että sinun isäsi toimisi samoin!

Kuulostaa ikävältä tuo huonetoveri. Pystyisitkö pyytään huoneen vaihtoa? Saman huoneen jakaminen ei todellakaan sovi kaikille, varsinkin jos on kaksi toisilleen entaalta vierasta ihmistä kyseessä. Mulla on käynyt tuuri yläkerran kanssani jakavan kämppiksen kanssa. Ollaan melkeen 24/7 yhdessä ja siedetään toisiamme vallan mainiosti. Ollaan siis käytännössä samassa huoneessa, kun tästä välistä puuttuu seinä... Ja kylminä öinä nukummekin vierekkäin. Käytännössä mennään pariskunnasta karkkiakin ostaessa ostetaan yhdessä jotain...

Culliina, kuulostaa huolestuttavalta. Tuskin kaverisi facebook-tiliä poistettaisiin, jos hänelle olisi tehty jotain - kyllä hän on sen itse poistanut. Varmaan pitää vaan jotain nettitaukoa, niin kuin Fiorellakin sanoi. Aika epäkohteliasta kyllä huolestuttaa sua! Toivottavasti hänestä pian kuuluu jotain. Voithan lähettää toisen kirjeen ja pyytää pikaista yhteydenottoa.