Mun vähäinen uskoni ihmisiin ja oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan on viime aikoina horjunut entisestään. Objektiivisuutta on turha etsiä ja kaikki pelaa vain suhteilla ja muilla peleillä, joita pelaillaan toisten selän takana. Suurin osa haluaa vain pönkittää omaa asemaansa, tai tuijottaa muuten vain yksisilmäisesti omaan napaansa, eikä välitä paskaakaan, vaikka kyseessä olisi käytännössä toisen ihmisen elämä.
Terveyskeskuslääkäreille maksetaan bonuksia siitä, etteivät ne lähetä ihmisiä jatkotutkimuksiin. Tuomarit jättävät ottamatta todisteita huomioon, kun syyttäjän tai puolustusasianajajan pärstä sattuu olemaan sama, joka vittuili edellisissä pikkujouluissa tuomarille.
Katsottiin 12v. pojan kanssa Tähtiporttia viikonloppuna.
Poika: ”Miks näissä sarjoissa ja elokuvissa alienit on aina vihamielisiä?”
Minä: ”Ehkä siksi kun ihmiset itse on niin vihamielisiä. Ne ei osaa ajatella kehittynyttä lajia, joka ei olis samalla lailla vihamielinen.”
Poika: ”Minkähänlainen laji se olis, jos se olis ihmistä vihamielisempi? Pitäis muuten olla aika paha, että olis ihmistä pahempi. (naurua) Olis kyllä ihan älytön!”
Se olisi varmaan sitten se traalilainen sontiaismolottajapeto. Jos sekään.
//Ei sillä, etteikö sentään joskus törmäisi eettisesti ja moraalisesti oikeudenmukaiseenkin toimintaan, mutta alkaa jo ahdistaa, kun tuntuu, että se käy vuosi vuodelta harvinaisemmaksi.