Isoäitini osti vuosi sitten ei älypuhelinta vaan perus nokian kosketusnäytön. Pari kuukautta jaksoi takuta sen kanssa, mutta kun ei silloinkaan vielä osannut ilman apua soittaakaan, antoi hän sen sitten minulle vuosi sitten, hih
Että kiitos mummu. Siitä luovuttuaan hommasi lumian eikä osaa sitäkään käyttää vieläkään, mutta oli kai niin kallis, että on pakko edelleen yrittää, vaikka on jo puoli vuotta sadateltu.
Älypuhelin on kaikkein mukavin, jos sen saa lahjaksi tai on überrikas ja pystyy itse ostamaan kerralla. Sain itse lahjaksi, joten kyllä nyt kelpaa. Ja vielä rajoittamattoman netinkin vuodeksi! Huäääh, rakastan tätä ♥