Heh, yllärisyndet on minustakin ihania
Ainakin järjestäminen on hauskaa, minulle ei ole ikinä järjestetty, joten en tiedä miltä tuntuu olla sankari. Voi ehkä olla aika shokeeraavaa, jos ei todella yhtään osannut odottaa. Ja voihan ylläripylläri katastrofiksikin muuttua, jos ei suunnittelu ihan nappiin osunut (ainakaan itse en tykkäisi, jos joku haiseva päivä tulisin kotiin väsyneenä, nälkäisenä, kuumeisena ja likaisena ja oven takaa hyökkäisi lauma liian iloisia ihmisiä ja pitäisi yrittää olla sosiaalinen haisevassa paskaisuudessaan). Mutta heh, en ole kyllä kuullut tosielämän tarinaa epäonnistuneista yllärisyndeistä. Tai ehkä kukaan ei vain kehtaa valittaa. Mutta toisaalta kaikki tietävät kliseiset epäonnistumistarinat ja eiköhän sitä hyvälle ystävälle tälle mieluisat syndet järjestää osaa
Itsetehtyjen korttien ainoa huono puoli on, että niitä ei kehtaa hävittää! Normeimmat ostetut kortit voi ilman tunnontuskia muuttaa paperiksi tai askartelumateriaaliksi, mutta toisten itse tekemiä minulla ei ole sydäntä turmella. Eikä hienoimpia ostokortteja, sellaisia joissa on oikeasti upea kuva. Ja sen takia kortteja piisaa, ne ovat niin ristiriitaisia! Ja tykkään saada ja antaa kortteja, sekin on niin ristiriitaista! Koska pari viikkoa saamisen jälkeen suurin osa korteista on ongelma, tiedän sen heti kortin saadessani ja tiedän sen heti antamista suunnitellessani. Ja silti ne on niin kivoja ja tulee niin hyvä mieli... Ongelman solvaus huutaa erroria.
