Mua vähän hirvittää. Miehen pikkusisko täyttää huomenna 18 ja vähän niinkun lupauduttiin sen pyynnöstä lähtemään lauantaina sen kanssa baareilemaan ja jättää pikku-rimpsis mamman ja kääkän hoitoon. Neiti nukkuu kyllä hyvin yönsä pääasiassa, että se ei niinkään hirvitä, vaan se baariin meneminen :'DD
Meijän vähäiset baarissa vierailut on jo pari vuotta rajottunu enemmän sellasiin mukaviin enemmän pubityyppisiin, mistä mieheke saa hyvää olutta, mä saan hyviä alkoholittomia juomia, ei tarvi katella ympäripäissään olevia teinejä ja missä voi ennen kaikkea oikeasti jutella kavereitten kanssa lasillisen ääressä. Mutta eihän nyt kukaan 18-vuotias sellaseen paikkaan halua, vaan nimenomaan sinne pahimpaan lihatiskidiscoon. Voin jo valmiiksi kuvitella, miten oon siellä sydän syrjällään kattelemassa niitä hameet ja housunsa unohtaneita tyttösiä pelkät tissipaidat päällään ja muka-cooleja jätkiä huppareissa ja aurinkolaseissa ja ihmettelen, tietääkö niitten vanhemmat varmasti, että ne on siellä. Enkä mä tiedä, mitä ihmettä ite laittaisin päälle, kun en mä omista enää mitään bilebilemekkoja (asiaan ei mitenkään liity se että en mahdu niihin, mitä mulla oli) ja en kyllä toisaalta haluakaan, kun ei mulla sellasille ole käyttöä.
Jotenkin on vaan niin vanha olo :'DD Eikä asiaa auta yhtään, kun kyseinen neiti 18-wee rupesi harkitsemaan asiaa uudestaan kommentoimalla: "ainiin, mut kun sä imetät, niin ethän sä varmaan voi juoda ja jos J on kuskina, niin sekään ei voi. En mä sit tiedä olisko mulla sittenkään hauskaa teijän kaa kun ootte niin VANHOJAKIN." Jotenkin sen kuuden vuoden ikäeron tuntee :'D Mutta toisaalta, onneks ukkonen tulee mukaan, jos mennään niin voidaan yhessä tuntea itsemme vanhoiksi<3
Pervouskeskusteluun kommenttina: mulle tulee koko sanasta pervo vaan niin mieleen yläasteen hihittelyt. En oo aikoihin edes kuullu kenenkään käyttävän kyseistä sanaa :'DD
Ja huoh. On taas niin tyhmän avuton olo, kun kaveri sai 2,5 viikkoa sitten pojan ja se on ihan hajalla ollu siitä lähtien. Kovasti ollaan sen kanssa juteltu ja toivottavasti siitä edes jotain apua on, kun saa purkaa itteään jollekin, joka on edes jollain tasolla kokenu saman. Mulla ei onneks noin rankkaa ollu edes alussa, paitsi sen takia, kun haavaa jäyti, vauvan tai imetyksen kanssa sen sijaan pääsin niin helpolla, kun kaikki sujunu alusta asti hyvin. Tuntuu vaan kurjalta sen puolesta.