Musta taas viisut oli tänä vuonna melko tylsät ja biisit kanssa. Ei oikein jäänyt mitään mieleen ja se voittobiisikin oli aika mitäänsanomaton ja sai epäilemään, että voiton taustalla oli enemmänkin ulkomusiikilliset asiat, mutta niinhän aika usein onkin.
Pitäisi nukkua, mutta en saa unta, kun mietin kauhulla mitä muutoksia Pittsburghissa tapahtuu tämän tappion ja putoamisen jälkeen. Selostaja kun kertoi pelin alussa, että kuulemma, jos tappio tästä tulee, olisi todennäköistä, että joko Crosby tai Malkin joutuu/pääsee vaihtamaan maisemaa. Ei uskoisi, että sellaisesta menettää yöunet, mutta ajatus sai suorastaan hetken voimaan fyysisesti pahoin ja toisaalta en nyt yhtään ihmettele, että peli oli pakkopullan näköistä, jos sillä on uhattu.
(Okei, hieman enemmän hilpeyttä ja pervoja ajatuksia herätti se, että joukkueen omistaja Mario Lemieux oli ollut tyytymätön Crosbyn toimintaan ja oli pitänyt yksityisen puhuttelun.
Ja positiivista on myös se, että Mario voi ajaa partansa. Se näyttää sen kanssa ihan vanhalta juopolta.
) Pittsburghin puolesta kauhulla odotan nyt kesää ja tulevia ratkaisevia viikkoja, vaikka hitto se on myös mielenkiintoista ja avaisi uusia ovia monella tavalla. Pittsburgh kaipaisi todellista johtajuutta, Malkinista ja Crosbysta ei ole johtajiksi oikeasti. Näkee sen eron, mikä niillä on vaikkapa Martin St.Louisiin tai Jonathan Toewsiin. Ei ne näytä luovan henkeä tai yhtenäisyyttä. Siihen tarvitaan joku muu. Zach Parise olisi varmaan ollut siihen ihan hyvä, mutta Parise vei henkensä Minnesotaan.
No, kausi vielä jatkuu joillain. Toteusikohan vaikkapa Anaheim-Montreal -finaali. Montrealin yleisö on niin hullua, että melkein ansaitsisi saada finaalin. Viimeksi kun Montrealin peliä katoin viime yönä ei meinannut edes selostuksesta mitään kuulla, kun yleisön meteli oli niin kovaa. Passiivisten Pittsburghin ja New Yorkin yleisön jälkeen sitä oli kiva kuulla.
Joo, tätä se teettää, mutta menen jauhamaan lätkää muualle ja seuraan miten käy Minnesotalle, kun ei kerran nukuta.
