Se kun riippuu niin paljon siitä, kuka ja millainen on ihminen joka jotakin kehuu. Sama kirjojen kuin ficcienkin suhteen. Se on vähän niin kuin joskus muinoin luin entisestä Katso-lehdestä (silloin joskus 90-luvun puolella kun se oli vielä oikea tv-lehti, ennen muuttumistaan kotimaiseksi Seiskan kopioksi) elokuva-arvosteluja ja tiesin tasan tarkkaan tykkäänkö jostain vai en sen perusteella, mitä joku tietty arvostelija siitä aina sanoi. Jonkun kanssa olin samoilla linjoilla ja toisen kanssa tiesin että jos tuo inhoaa sitä, niin sitten se on sellainen että minä tykkään.
Aika moni kehuttu ficci, etenkin vanhoista, on niitä alkuaikojen slash-ficcejä, ja niissä varmasti nostalgia-arvo nostaa sitä kokonaisuutta niin korkealle että se voi tämänhetkisestä lukijasta tuntua hassultakin, ja tietysti ne niissä aikoinaan olleet uudet jutut ovat ajan saatossa muodostuneet niin kliseiksi ettei tosikaan, kun samaa ideaa on moni uudelleenkirjoittanut. Itse en niin ole slashin perään, niin on tuntunut että se on aina hankaloittamassa lukemista kun ei osaa ihkuttaa samaa asiaa muiden kanssa, vaikka itse teksti olisikin kiva.
Ja sekin tietysti vaikuttaa, jos on nuori lukija jolla on muutenkin tunteet vahvasti pinnassa ja jokin tosissaan koskettaa, vaikka teksti ei täydellinen olisikaan. Olen huomannut lukiessa, että joskus joku muuten aika tavallisenkin oloinen ficci on tehnyt oikeasti vaikutuksen mutta sehän on myös lukijasta kiinni, mikä ketäkin koskettaa tai itkettää tai huvittaa. Joskus ihan harmittaa, että tosi hienostikin kirjoitettu ficci (tai kirja, yhtä lailla) ei vain sillä hetkellä jaksa herättää mitään tunteita, ja sitten taas saattaa olla että joku ihan tyhmä junttihuumorityylinen juttu saattaa naurattaa ihan tolkuttomasti, ja siinä sitten miettii että ilkeääkö sitä edes tunnustaakaan vilpittömästi nauttineensa sellaisesta.
Mutta tottahan se on, jos on joku ollut hyvä.
Minulla pyörivät samat teemat ainakin hyvin usein teksteissä, vaikka ne olisivat päällisin puolin eri aiheisia. Tykkään tietyistä jutuista ja niitä on siksi kiva viljellä tekstiin jos toiseenkin. Tosi harvoin päästän ketään hahmojani kuolemaan, paitsi joskus niinkin käy.
Voi, nyt kun alkoi kirjoittamista ajattelemaan niin tekee heti mieli kirjoittaa! Jes, tämä energia pitää saada käyttöön mahdollisimman pian! Muutama pitkä ficci pitäisi oikeasti saada saatettua päätökseensä - yksi ficcarisukupolvi on jo astunut aikuisuuteen sillä välillä kun minä vielä viimeistelen loppulukuja.