Minun mummoni pitää kanssa homoja sairaana
Ei saisi nauraa, mutta kun mummo kantaa niin huolta asiasta ja kommentoi usein, että "Ei ne rievut sille mitään voi!". Mutta mielestäni mieluummin mummon asenne kuin 'hyi vittu, homoja'-linja.
Huuuuuuuuu sain kuin sainkin kämppikseni kirjoittamaa luettavakseni, lähetti mulle jonkun novellinsa. Otsikkona oli "Postia Naoko-tädiltäsi"... "
Poikarakkauskirjallisuutta löytyy miedompaakin materiaalia jos kiinnostaa, mutta sori, minä kirjoitin vaan pornoa". Tykkään asenteesta!
Sain myös oikeat kirjojen nimet, niin että päästyäni punastelusta yli voin taas googletella.
Missähän vaiheessa homoporno ja muut alalajit alkaa täälläkin olla ihan normia?
Varmaan sitten, kun rakkaat suuret ikäluokkamme ovat siirtyneet eteenpäin. Veikkaisin kyllä, että jo kymmenen tai parinkymmenen vuoden päästä saat ostaa sellaisia kirjakaupasta, tällä hetkellä ainoa pidättelevä tekijä on minusta ylisiveät vanhukset, joista homous on sairaus
En usko, että se on siitä kiinni... Lisäksi ei ole ihan niinkään, että 'ennen oltiin suvaitsemattomia, vuosi vuodelta mennään ainakin vähän parempaan suuntaan'. Suvaitsevaisuustaso vaihtelee, mutta siihen vaikuttaa myös sellaiset ihmeelliset asiat kuin taloustilanne. Esim lamojen sun muiden kehnojen taloustilanteiden aikana aletaan etsiä aina yhteiskunnasta erottuvia (syntipukit!) vähemmistöjä, joista eroon pääsemällä maailma jotenkin paranisi. Väki sietää esimerkiksi maahanmuuttajia paljon paremmin silloin, kun eletään nousukautta. Kun talouskasvu sitten tylstyy aletaan etsimään heikkoja lenkkejä, taakkoja... Tuskin kukaan vaikkapa maahanmuuttovastainen tiedostaa taloustilanteen vaikuttavan hänen mielipiteisiinsä ja siihen, kuinka kovaan ääneen hän yhteiskunnan epäkohdista avautuu. Minun piti linkittää tähän aiheeseen liittyvää tutkimusta (jos jotakuta muutakin kiinnostaa!), mutta enpäs nyt löydäkään hankemaani linkkiä!
Japanissa ollaan mielestäni homovastaisempia ja täältä tosiaan löytyy vaikka minkälaista pervoa materiaalia. Kysynnästä kiikastanee tämäkin. Suomenkielisiä on niin vähän, että jos jotain tehdään suomeksi niin huomattavan ison prosentin suomalaisista pitää ostaa se, ennen kuin hanke on kannattavaa.
Esimerkki!
Kirjailija kirjoittaa poikien pussailukirjan. Jotta kaikki kulut saataisiin katettua ja kustannusyhtiö jäisi mielestään tarpeeksi voitolle, kirjan pitää myydä 20 tuhatta kappaletta ensimmäisen julkaisuvuotensa aikana.
Kirja on myynnissä Suomessa, mahdollisia lukijoita on noin viisi miljoonaa. Jos prosentti heistä haluaa lukea poikien pussailusta, se tekee 50 tuhatta pornonnälkäistä suomalaista.
Kirja on myynnissä Saksassa, mahdollisia lukijoita on noin 81 miljoonaa. Jos prosentti heistä haluaa lukea poikien pussailusta, se tekee 810 tuhatta pervoa sakumannia.
Japanin väkiluku on jotain alle kaksi kertaa Saksa... Mihin lähtisitte myymään poikarakkautta? Tähän ei ole nyt laskettu mukaan markkinoinnin osallisuutta kuluihin, koska käsittääkseni tällainen materiaali löytää aika helposti lukijansa.
Mutta eikös harlekiinien tarjonta ole lähivuosina monipuolistunut? Siis englanniksi harlekiinejä on tietääkseni vaikka mihin lähtöön. Kenties sieltä jossain vaiheessa (olettaen, ettei ole jo) suomennetaan homoromantiikkaa.