Se luultavasti jossain välissä lipsahtaa, mitä tunnet, jos et saa tehtyä suunnitellusti.
Säälittävämpää se on googlettaa huhuja lätkäpelaajien (tässä tapauksessa Patrick Kanen) kosteista viikonlopuista ja yrittää ihmisten kertomuksista päätellä, että kuristiko se vai eikö kuristanut jotain naista vai oliko se nainen sittenkin mies, jota se kuristi.
Vai oliko koko juttu liioiteltua urbaanilegendaa? Ja sitten vielä saada jotain outoja kiksejä omasta uteliaisuudesta ja omista version kehittelyistä.
Ainakin siis sulla on omaa elämää eikä ainoa elämä, jota sulla on, ole sun pään sisällä ja todellisuuspakoa, joka on a)joko fiktiivinen teksti, joka voi olla itse kirjoitettu tai jonkun toisen teksti tai b)juoruja toisten elämästä, jotka on joko tosia tai keksittyjä. Säälittävämpää on myös se, että ainoat ihastuksen kohteet on kaukoihastuksia, joita ei ole mahdollistakaan saada iskettyä itselle.
Tai vielä säälittävämpää on itse asiassa se, ettei niitä edes haluaisi saada iskettyä itselle, vaikka se olisikin mahdollista.