Itse asiassa tausta ongelmissa on paljon yksinkertaisempi ja selkeämpi ja vaikeampi päästä yli. Ei voi olla elämään tyytyväinen ainakaan pitkän aikaa eikä rakastaa muita niin kuin muita pitäisi rakastaa, jos ei hyväksy itseään sellaisena kuin on.
//Niin, ja tietysti sellaisen taustalla on tunne, ettei ole tullut hyväksytyksi sellaisena kuin on tai että isoista, mieltä järkyttäneistä asioista ei puhuta vaan ne pidetään itsellä, Mä en esimerkiksi ole koskaan puhunut kenellekään siitä kun joukko mustalaisia ahdisteli mua kaupassa, uteli missä mä asun, lähti seuraamaan mua kaupasta kotimatkalla. Voi jeesus siinä vaiheessa ei käynyt mielessä yksiäkään hyviä vaihtoehtoja paitsi se, että niitä ei saa päästä kotiin, koska kämppikset ei olleet paikalla. Yksi niistä tönäisi mua ja kun mä aloin huutaa, ne lähti.
Eipä siinä paljoa tapahtunut, mutta sen jälkeen koko seuraavan vuoden ajan pelkäsin käydä kaupassa ja mietin uudestaan ja uudestaan, että miten olisin voinut välttää koko tilanteen ja miksi ne lähti mun perään (Tämä miksi juuri minä-syndrooma. No joo, mikseivät olisi lähteneet, koska yksinäinen nainen...) Enkä mä edes tiedä mitä ne halusi, mutta miksi mikään vieras joukko lähtee perään tai haluaa, että ne viedään keskellä päivää, että ne viedään kotiin, Keskellä kirkasta kesäpäivää. Ja mä mietin siinä kävellessä tai itse asiassa jo siellä kaupassa, kun arvelin että ne tyypit jää venaamaan ja lähtee perään, että kenelle mä soitan, että tulee sinne kaupalle ja ottaa mut kyytiin ja soitin muutamalle ihmiselle, jotka ei vastanneet ja mietin, että kysynkö myyjältä, katsoin näkyykö turvamiestä. Siitä huolimatta kunnon leffoistakin tuttuna dioottina lähdin ostoksieni kanssa kotiin asenteella, että itsekseen pitää selvitä kun ei ole mitään näyttöä tai todisteita siitä, että jokin uhkaisi.
Joo, idiotimista kärsii koko ruumis ja mielenterveys, mutta tämä nyt oli vaan esimerkki siitä, että asioista on vaikea puhua kun on oppinut olemaan puhumatta siitä, mikä oikeasti sattuu tai pelottaa. Sitten se tulee kaikilla lieveilmiöillä.
