Ketutusarkisto

[Celeporn]

^ Siis onhan sitä ihkutusta suomeksikin, mutta suomalainen kommentti-ihanne tuntuisi kyllä mun mielestä sisältävän vähän syvempääkin analyysia. Ja harvemmin minä ainakaan olen lukuisina Fini-vuosinani saanut sitä ihkutuspalautetta, kyllä ne mun saamat kommentit on yleensä ollut ainakin muutaman rivin mittaisia ja niissä pyritty sanomaan muutakin kuin että ihq. Okei olen kirjoittanut tosi pitkään melko synkkää kamaa, joten lukijakunta on varmaan valikoitunut vähän sen mukaan... mutta mitä nyt muidenkin ficcejä siellä luki, niin ei se tyhjä ihkutus ole musta siellä niin hallitsevaa kuin esim. livejournalin englanninkielisissä yhteisöissä.

[Beelsebutt]

Vaikka mä oon miltei täysin erikoistunut fluffisiirappisiin ja humoristisiin ja kevyisiin lyhkäisiin ficceihin, aika vähän mun saamista kommenteista on ollut niitä pelkkiä "ihq"-kommentteja. Ja no, mä arvostan niitäkin, koska joskus ei vaan osaa sanoa muuta, tiedän tunteen itsekin. Mut joo, ehdottomasti ne on enkkupuolella yleisempiä. Siellä oon saanut ällistyviä kommakommentteja joskus, kun oon vaivautunut kirjoittamaan edes parin rivin mittaisen kommentin Negatiivista en oo juuri uskaltanut, mutta en luota kielitaitooni toisaalta niin paljon, että lähtisin yrittämään ees kohteliasta kritiikkiä, joten...

[Lizlego]

Musta ihkutus on ihan ok yleisenä linjana enkä sitä dissaa, mutta joskus ottaa päähän kirjoittajat, jotka vetää herneen nenään siitä, jos joku vaikkapa kommentissaan sanoo, että tapahtuma joka ficissä on laitettu tapahtumaan vaikkapa 2005 onkin tapahtunut 2006. Ja silloin se ottaa päähän, jos kommentilla ei mitenkään ole pyritty pätemään faktatiedoissa ja vielä korostetaan, ettei tämä hänen lukemistaan ole haitannut eikä kommentista tule vaikutelmaa että se on vittumaisuuksissaan sanottu. Sellaiseen kommenttiin vastauksena annettu "kirjoita itse parempi" tuntuu jotenkin täydellisyyssyndroomalta.  Jokainen voi erehtyä joskus. Muakin ärsyttää jos faktat on perseellään ja itse olen ne kusenut.

Voi olla että mä ärsyynnyn tästä vain siksi, että mun tekee mieli muissa yhteyksissä oikeasti kommnentoida ja ihmetellä muutamia asioita kirjoittajien ratkaisuissa, mutta jos sietokyky pelkkiin yksinkertaisiin faktoihin on yleisesti tuota tasoa, niin sillä kritiikillä taitaisi saada aikaiseksi kauhean sodan.  Itse asiassa olen kyllä livejournaleissa tavannut ihan vastaavaa. Kommentit on yleisesti lyhyitä ja sisältää pelkkää ihkutusta, kukaan ei kommentoi sisältöä millään tavalla tai ihkuta mitä se sisältö on tai perustele mitään, mikä on ihan ok, mutta sitten jos joku niin tekee, niin se on ihan hirveä katastrofi. On sitten toki niitäkin, jotka kommentoivat ilkeästi.

[Lavande]

Voi olla että mä ärsyynnyn tästä vain siksi, että mun tekee mieli muissa yhteyksissä oikeasti kommnentoida ja ihmetellä muutamia asioita kirjoittajien ratkaisuissa, mutta jos sietokyky pelkkiin yksinkertaisiin faktoihin on yleisesti tuota tasoa, niin sillä kritiikillä taitaisi saada aikaiseksi kauhean sodan. 

  Joo!  Esim. mulla on usein lukemastani paljon sanottavaa, mutta jos kaikissa muissa kommenteissa on ollut vaan päätähuimaavaa ylistystä, niin kyllä sitä tulee miettineeksi kahdesti, että sopiiko tänne sanoa mitään poikkipuolista! Joskus oon huomannut myös, että muut lukijat käy sen yhden vähemmän yltiöpositiivisen palautteen antajan kimppuun, kun kaikki sen kirjoittama lytätään haukkumisena...

[Lizlego]

Joo, niin siinä monesti käy, että ilmaantuu heti porukkaa haukkumaan sen, joka jotain vähän kriittisemmin kommentoi.

Ja voi LOL että niinhän siinä mun vastuuhommassani kävi kuin arvelin. Osapuoli X ei kerro mulle mitään eikä ole minuun missään yhteydessä ja osapuoli Y ihmettelee kun ei mikään etene. Miesten logiikka. Puhuukohan Y ja X keskenään ollenkaan? Ei sillä, otan vastuun epäaktiivisuudesta, mutta eihän tässä näytä auttavan muu kuin potkia noita ihmisiä perseelle, että jos ne jotain haluaa ja tarvii, olisi parempi ottaa yhteyttä ja kertoa mitä ja mihin tai alan arpoa summassa ja ne saa olla ihan ihmeissään. 

[Celeporn]

ARGH!
Kävin lukemassa NaNoWriMon suomalaisella foorumilla Ihan Oikeasta Julkaisemisesta käytyä keskustelua, ja voi perkeleen perseensuti, miten alkoi ottaa aivoon. Siellä julkaisseet kirjailijat kertoivat, miten heille oli ollut julkaisun kannalta kannattavaa lukea kirjoitusoppaita, vasta sitten oli auennut kustannusmaailman ovet, ja että sieltä oppii paljon hyvää, esim. romaanin rakenteesta. No, kukin tyylillään, sanon minä, mutta kyllä pisti vituttamaan. Onko todellakin niin, että kaikki meidän uudet kirjailijat on jotain saatanan kirjoitusoppaiden kasvatteja?! Pystymetsäkirjailijoita ei siis enää kaivata, pienet rosot ei kirjoihin kuulu, vaan kaiken pitää olla niin loppuunsa hiottua teknistä suoritusta, että oksat pois.

Mä en ole elätellyt kirjailijahaaveita enää vuosiin, ficcaaminen tuntuu mulle sopivimmalta tavalta kirjoittaa. Nyt tässä kuitenkin luonnostelin yhtä tarinaa vähäsen ja avokin kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen se julkaistavaksi pääseminen alkoi taas ajatustasolla vaikuttaa tavoiteltavalta... Ja sit luin sen topicin. Ei hotsita enää yhtään. Lähinnä tekee mieli nostaa keskisormi pystyyn koko kustannusmaailmalle eikä enää ikinä edes kirjoittaa mitään originaalia, ja jos kirjoitankin, niin vastoin ihan kaikkia sääntöjä ja ohjeita. Mulle tuli kauhea vitutus ja surkukin siitä, että kaikkien kirjojen pitäisi mennä johonkin muottiin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Itse asiassa tuli sellainen olo, ettei mua edes huvita lukea mitään romaaneja, kun vaan mietin, että kuinkahan monta kirjoitusopasta tämänkin rustaaja on tullut ulkoa opetelleeksi. Prkl.

[Kani]

Celeporn: Mulla on sellainen kuva, että tällä hetkellä kirjojen rosoisuuskin on siloiteltua ja kaikki on justiinsa oppikirjojen mukaista. Tietty en ole vielä päässyt opiskelemaan kirjallisuutta, joten en mene vannomaan, mutta joo. Varsinainen pointti on siinä, että tällä hetkellä vallitsevan oppikirjapolitiikan voi muuttaa vain kirjoittamalla sen vastaisia tekstejä ja lähettämällä niitä kustannustoimituksiin (tai julkaisemalla omakustanteena, mutta se lienee vielä vaikeampaa). Tietty se vaatii ihan jumalattomasti töitä, mutta on ehkä sen arvoista. Ja oishan se hienoa olla uuden tyylisuunnan aloittanut kirjailija. Joten älä lannistu

Kävin eilen suuhygienistillä hammaskivenpoistossa. Se sähläs siinä alkuun jotain ja sitten ei ollut enää aikaa poistaa niitä "vanhalla" menetelmällä (eli kiskomalla), vaan se joutui käyttämään jotain ultraäänilaitetta. Ei ollut yhtään kiva juttu se. Hampaita vihloo vieläkin ja ikeniä kutittaa ja argh. Olihan se huomattavasti nopeampaa, mutta itse pidän enemmän vanhasta tavasta.

[Beelsebutt]

Cele, todista ne erehtyneiksi. Kirjoita se rosoinen kirja ja saa se kustannettua. Mä ostaisin ainakin!

[peccantis]

Noi avaudutaan nyt vähän.

Sisko tuli yökylään. Oli kivaa. Siinä joutessamme, koska mulla on uusi laavalamppu ja laavalamput on jeejee ni jäätiin tuijottelemaan aivan erikoisen erikoisesti alkanutta lämmintyssykliä (ei täysin viilennyt vahakakku suli keskeltä ja muodosti somia piikkejä ja tötteröitä kunnes avautui kokonaan ja purskautti ylös asti ulottuvan sangen mielikuvituksellisen kokoisen pylvään jossa tunnistettiin jännittäviä muotoja kuten petoshamaani, Oogie Boogie, ja erittäin realistinen miehinen elin juhlatunnelmissa I-kid-you-not) no oli jo aika mennä nukkumaan ja jäimme (tietenkin) jännäämään milloin vaha lähtee kunnolla kuplimaan... no se vähän riistäytyi käsistä ja "tiäkkö mikä olis tosi makeeta -- Kyllönen ja Mertaranta selostamassa pää punasena laavalampun toimintaa" muuttui "Danholmin ja Pekkarisen" pariselostukseksi "laavalampun maailmanmestaruuksien joukkuesemifinaalista Zagrebissa" jossa kielikukkaset kukoisti ja lajille keksittiin lennosta historiaa, terminologiaa ja sääntöjä.

Ja ongelma?

Nyt en voi katsoa laavalamppuani ilman että aivot autofillaa kiihkoa kolmoishelmistä, lambadaohituksista, vaihtorytmistä, Azerbajistanin kansallisliigasta ja Tuvalun vuoden 1996 maailmanmestaruuksien Axe-skandaalista kuluneiden sanontojen väännösten ja kaksimielisyyksien säestämänä.

HUOH.

[Beelsebutt]

^ Aaaaaa! No nyt tajuan paremmin x)

Ei mua ketuta mikään, offailen lämpimikseni.

[peccantis]

toisaalta näyttää ihmiset ottavan siellä hirveänä nokkiinsa joistakin ihan normaaleista kommenteista, joissa vähänkään tehdä jotain muuta kuin ihkutetaan.

Musta tuntuu siltä, että kansainvälisellä kentällä nimenomaan ne pelkkää ihkutusta sisältävät kommentit ovat se normaali tapa. En tiedä, olenko ollut väärissä paikoissa, mutta suomikentän kaltainen ruotiva kommentointi ei tunnu rantautuneen englanninkielisille sivuille - liekö kyse suomikentän pienuudesta sekä ihan kulttuurisista käytännöistä...?

Mun teoria on se, että suomalainen kulttuuri on niin suorasukainen verrattuna anglofoniseen maailmaan puhumattakaan muista. Täällä pakkasessa susilaumojen keskellä on luonto kyllä korjannut ne, jotka kivahtavat "pidä huoli vaan omista kivikirveistäs" tai "älä kuule ala mulle karhunkaadosta avautuu" rakentavaan kommenttiin...

Ja sit erityisesti amerikkalaisessa kulttuurissa vallitsee tällainen "kaikki on special" ja "ole oma itsesi" -kiima (onhan se ihan hyvä opetus, mutta kääntöpuolena on "olet täydellinen juuri tuollaisena -> ei tarvitse vaivautua muuttamaan mitään / kehittymään ihmisenä") niin näkeehän sen mikä sota siinä syttyy.

Sit on vielä nk. haliboksi-ilmiö. Selitän asteikolla. Nettireviirin haliboksius voidaan arvioida numerona asteikolla yhdestä kymppiin. Ykkönen on vaikka 4chan, jossa yleinen ilmapiiri on "trollit trollaa trolleja, kuka ragequittaa ekana häviää". Kymppi on vaikka Etsy, jossa ilmapiiri ja virallinen ja valvottu sivuston käytäntö on "jos ei ole pelkkää kivaa sanottavaa on oltava hiljaa".

Mikähän olisi hyvä termi haliboksin vastakohdalle? Haliboksissa voi varautua siihen, että jos vähääkään viittaa puutteisiin, on kimpussa kaveriaan puolustavien "valkoisten ritarien" lauma.

Ja meinaan että Etsy todella on äärimmäinen haliboksi. Esimerkkinä sivuston kunniapaikalla nähty blogipostaus, joka kertoi jäsenen teemahäistä: teemana 30-luvun laman kodittomat. Ihanaa ja luovaa ja erikoista? Vai käsittämättömän loukkaavaa ja vähintäänkin arveluttava asia, jota ei todellakaan kannattaisi nostaa Etsyn etusivun jutuksi? Regretsyn näkemys asiasta, ja voitte kuvitella millainen paskamyrsky aiheesta nousi.

Kaikkialla muualla paitsi Etsyssä. Katsokaapas alkuperäistä postausta ja katsokaa kommentteja. Huomatkaa poikkipuolisten sanojen harvinaisuus.

Halibokseja voi olla myös isompien kokonaisuuksien sisällä... esimerkkinä aina silloin tällöin DeviantArtistani bongaamat herkkikset, jotka loukkaantuvat saatuaan hyväntahtoisen parannusehdotuksen tjsp, blokkaavat heti kommentit ja vinkuvat tekosen kuvauksessa "en voi käsittää miten vaikeaa on ymmärtää, että EN HALUA KRITIIKKIÄ" (vaikka ei sanonut sitä missään), "jouduin blokkaamaan kommentit koska joku KUSIPÄÄ halusi olla TAHALLAAN ILKEÄ"... Tai sitten tyypit jotka erikseen pyytää kritiikkiä vaikka minkälaisille plötäyksille ja ottaa nokkiinsa kun joku käyttää arvosanoja neljä-kautta-viiden alapuolelta... Esimerkkinä tämä kritiikkini... ilmeisesti heti sen nähtyään tekijä esti kritiikit JA tavalliset kommentit kokonaan.

Ja tämän ilmiön takia alkeellisemmat työt ei juuri kommentteja saa kuin haliboksin sisältä. Itse en epäröi avata sanaista arkkuani... mutten myöskään väkisin tunge halibokseihin. Esimerkkinä animu.net jestas

[Lizlego]

Jos kaikki romaanin julkaisseet ovat juuri näitä kirjoitusoppaiden oppilata, se selittää miksi kirjallisuutta suomeksi tuntuu hallitsevan tosi voimakkaasti persoonattomuus. Kukaan ei kyseenalaista mitään, kukaan kyseenalaista sitä, että voisi tehdä päinvastoin kuin oppaissa ja saada aikaiseksi jotain hyvää. Ja toisaalta kukaan ei kyseenalaista sitä, että oppaiden avulla lopputulos on tylsä, mielikuvitukseton ja kaavamainen (rakenteellisten ratkaisujen suhteen). Tai siltä se musta tuntuu, kun yritän kirjoja lukea. Sama kyllä on myös ulkomaisissa, mutta koska siellä on isommat markkinat ja osittain erilaisetkin, siellä pääsee läpi myös vähän erilaisuutta. En tiedä tosin onko tuolla oikeasti mitään tekemistä sen kanssa, että mun mielestä ainakin joitakin genrejä oikeasti vaivaa persoonaton kirjoitusote. Keskitytään ehkä itse juoneen, kehitellään hyviä ideoita, mutta kirjoitusote on tylsä ja jotenkin aina sama. Suomessa ehkä on ongelmana se, että piirit on niin pienet ja ulkopuolelta taas on ehkä vaikea päästä julkaisuun, koska nämä piirit sitten määrittää sen, mikä pääsee läpi.

[Lavande]

Mun teoria on se, että suomalainen kulttuuri on niin suorasukainen verrattuna anglofoniseen maailmaan puhumattakaan muista. Täällä pakkasessa susilaumojen keskellä on luonto kyllä korjannut ne, jotka kivahtavat "pidä huoli vaan omista kivikirveistäs" tai "älä kuule ala mulle karhunkaadosta avautuu" rakentavaan kommenttiin...

 
Oon ehkä jokseenkin samaa mieltä. En osaa vielä oikein verrata suomalaisten luontoa näihin länsimaalasiin... Vähän olen huomaavinani eroja jenkkien ja brittien välillä siinä, että britit on ehdottomasti kohteliaampia. Mun otanta amerikkalaisista on kyllä aika pieni, enkä ole koskaan haastatellut ketään alkuperäisessä habitaatissaan, mutta ainakin seinänaapurini on hyvin suorasukainen tuntemattomille. Tää on tosin vähän erilaista suorasukaisuutta kuin mistä oli puhe. Kun jotain pr-ihmisiä rimputtaa rapun ovikelloa, hän sanoo ihan suoraan ovipuhelimeen että 'suksikaa kuuseen, ei kiinnosta'. Mä en pystyisi samaan, häpeäisin itseni maanrakoon, mutten kyllä ole mikään malliesimerkki suomalaisesta...

Nyt jos kulttuurieroista puhutaan, niin Britannian kohteliaisuus ja Japanin kohteliaisuus on kyllä ihan erilaista. Molempien maiden kansalaisia on ainakin mun kuullen aina kuvailtu kohteliaiksi, mutta käytännössä sanalla on kyllä kaksi ihan eri merkitystä. Hankala pukea sanoiksi... Japanin "kohteliaisuus" on enemmän vastuuta, kun taas brittikohteliaisuus on tapoja ja sosiaalisia normeja. Japanissa jos joku tulee kysymään sulta tietä, kyseinen henkilö on siitä lähtien sun vastuullas ja on sun hommas auttaa sitä eteenpäin. Täällä ei ole sellaista tunnetta. Jos joku kysyy tietä, kerrotaan mitä tiedetään, mutta that's it. Sitten taas joku small talk on tähänastisten huomioiden mukaan ihan erilaista. Japanissa pienet hiljaisuudet on mun mielestäni vähemmän kiusallisia ja small talkin määrä on vähäisempää. Jos vaikka Japanissa tapaan kaveria ja hänellä on miesystävä mukana, tervehdin tyyppiä, muttei kukaan oleta, että mä alkaisin sen kanssa liiempiä juttelemaan ellei olla parempiakin tuttuja. Täällä musta ainakin tuntuu, että aina pitää alkaa haastelemaan liirumlaarumia, että mitäs sulle kuuluu-hyvää-kaunis sää muuten-blablabla... Sen sijaan joku oven avaaminen on huvittavinta ikinä! Kaikki avaa mulle oven. En tarkota sitä, että pitää ovea auki vähän itsensä jälkeen seuraavalle, vaan että joku oikein erikseen tulee sen avaamaan! Tai jää siihen seisomaan avonaisen oven kanssa, että minäkin pääsen. Japanissa sitä ovea pidetään juuri sille seuraavalle ja sitten kiirehditään alta pois. Erikseen oven avaaminen toiselle on jotain hyvin ekstraa. 

Mutta nää on vasta parin kuukauden saldoa ja asun tosiaan täällä pohjoisessa, eli ei välttämättä kauhean perusteellisia havaintoja. Lisäksi musta aina välillä tuntuu, että kun sanon Japani tarkoitan Suomi ja kun sanon Suomi tarkoitan, että Japani.

[zilah]

Cele,jos tahdot kutsun tuonne Archiveofourowniin niin minä saattaisin pystyä lähettämään sellaisen sinulle. Olen ollut siellä jäsenenä n. Vuoden verran ja tietääkseni jäsenet voivat lähettää noita kutsuja.


Zilah

Blääh! Myttyyn meni, vaikka yritystä ei puuttunut. Se invites- nappi kyllä toimi, mutta minulla ei kuulemma ole kutsuja jäljellä. Outoa, koska aiemmin niitä suorastaan tyrkytettiin. 

Olen pahoillani, Cele. Käyn tuota katsomassa aina välillä josko onnistuisi myöhemmin. Muuten joudut näkemä odottamaan jonossa.


Zilah

[Celeporn]

No pahus. Kiitoksia yrityksestä, minkäs sille mahtaa, jos kutsut ovat kadonneet tuhkana tuuleen. Pitääpä sitten vain odotella siinä missä muutkin... plääh.