Kirjoittajien offtopic

[Lizlego]

Mä olen mukavuudenhaluinen enemmän kirjoittajana kuin lukijana. En jaksa aloittaa uusista fandomeista kirjoittamista, vaikka niissä olisikin jotain mielenkiintoista, kun joutuisi aloittamaan alusta. Joka fandomissa ensin hapuilee ja kirjoittaa ne typerimmät ja ärsyttävimmät jutut kun ensin yrittää ajaa itsensä fandomiin sisälle vain huomatakseen, ettei jaksa eikä kiinnosta tarpeeksi.

En tiedä mitä tarkoitetaan normaali lukijalla, mutta mulla on hyvin vähän vaatimuksia tekstin lukemiselle. Oikeastaan mulla on vain yksi vaatimus. Sen pitää herättää alusta asti jotain tunteita. Jos teksti herättää tarpeeksi tunteita, kaikki sivusälä menee mustatukkaisine poikineen päivineen. 

[peccantis]

Tukanväri on sentään jotenkin reilua, joka kohtauksessa vaihtuvat vaaetukset... noh. Peccan alas sieltä saarnastuolista.

Mutta niitäkin sietää jos samaan tekstiin ei mahdu kaikki muut mahdolliset ärsytyksen aiheet. Yksi jota en ole maininnut mutta joka varmaan tiivistää kaiken... löysä lätinä. Filleri. Sanatehtailu. Tehoton kerronta. Juonen tai hahmokehityksen kannalta yhdentekevät kohtaukset. Kaiken jatkuva toisto.

Sinänsä ikävä niljainen tunne mahanpohjassa lonkeroi... mitä enemmän perehtyy kirjoittamisen teknisiin puoliin sen enemmän arvostaa tekstejä jotka vaan voi imaista ja nauttia, sitä enemmän kyllästyy niihin teksteihin, joita ei voi enää "vain" lukea, ja sitä enemmän on kauhuissaan siitä, mitä kamalaa soopaa on itse värkännyt.

Writing Excusesia nyt kuunneltuani olen koonnut vähän muistiinpanoja. Yksi ekoista jaksoista oli aiheesta "murdering your darlings" eli omien kullanmurujen murhaaminen, eli valmius poistaa tekstistä asioita kokonaisuuden parhaaksi, vaikka kyseessä olisikin (omasta mielestä) superhauska lohkaisu tai superihana hahmo tai superjännä juonenkäänne tai supernerokas harhautus. Pointteja jaksosta (sekä suoraan sieltä että omia tuumailuitani):
-- kullanmurujen murhaamisessa voi kehittyä, ja täytyy jos haluaa kehittyä kirjoittajana
-- kullanmuru voi olla mikä vain -- sana, repliikki, kohtaus, juonikuvio, hahmo, asetelma tai koko tarinan idea
-- ensimmäiset kertomukset ovat usein kullanmuruja kaikkineen -- kokoelmia siitä, mistä kirjoittajanraakile tykkäsi tai piti jännittävänä
-- ulkopuolinen palaute on kullanarvoista, erityisesti jos se tulee kokeneelta ja luotetulta taholta
-- mitä rakkaampi kullanmuru, sitä helpommin siitä tulee riippakivi

[Goldscythe]

Söpö rakastelu neljän miehen kesken... Noh, melkoisen tuoreelta idealta tuo kyllä ainakin kuulostaa! Hempeää 3somea on tullut bongattua ficcikentältä kohtuullisissa määrin, mutta enpä muista neljän kimppana nähneeni. Nyt äkkiä paikkaamaan tää vaje!

Ääh, Cele! Sinä vaan lataat lisää paineita niskaan! Siellä ne nyt pötköttää vaakatasossa jo kaikki neljä, mutta en uskalla kirjoittaa sanaakaan lisää.

Voe vattu! Tässä se vielä veri pierrään... 


zilah

Ja tässä minä kirjotan sujuvasti Stratovarius foursomea XD

[Lizlego]

Mä oon edelleenkin sitä mieltä, että kirjoittajan ei kannata ikinä perehtyä kirjoittamisen teknisiin puoliin. Jos mikään ei tapa luovutta ja johda väkinäiselle polulle, niin kirjoittamisen tekniikka. Okei, voi sitä varmaan lukea kunhan sitä ei aktiivisesti ala noudattaa vaan osaa vaikka valita vain joitain juttuja ja jättää loput pois. Nehän on aina nekin vain mielipiteitä, jotka voi todistaa vääriksi.    Ei ainakaan kannata luopua itse pitämistään asioista vain sen takia, että joku guru sanoo, että se on huonoa, kun kaikilla guruillakin on lempijuttujansa, jotka jonkun toisen mielestä on huonoja.

Noista turhista kohtauksista tuli mieleen turha dramaattisuus tai sen tuntu. Tykkään dramaattisista kohtauksista, mutta niitä on toisaalta vaikea saada toimimaan niin että ne vaikuttaisivat aidoilta tai vaikkei edes aidoilta niin koskettavilta. En myöskään teksteissä pidä siitä, jos hahmot eivät pysy kasassa ja jos ne yhtäkkiä ilman syytä alkavat käyttäytyä aivan toisin kuin mitä ensin.

[Beelsebutt]

Joo toi tekniikka. Mä haluaisin ihan oikeesti opiskella kirjoittamista tai suomen kieltä tai jotain, koska mua ärsyttää, kun en tiedä nimeä jollekin tai vaihtoehtoisesti että multa kestää tosi kauan tajuta joku typerä juttu tekstissä. Saatan olla harhainen ihminen, mutta musta tuntuu, että alan olla jo sen verran kyyninen ja wanha, etten ihan suorilta käsin ainakaan menisi muuttamaan kirjoitustyyliäni standardien mukaiseksi en mä ole viimeaikaisia ficcejänikään tuhonnut (edes sitä pidempää!) vaikka tiedostan, että se on täynnä kliseehöttöä ja kuluneita juonenkäänteitä puhumattakaan kuluneista ilmaisuista x)

En oo ihan vielä kokonaan haudannut haaveita julkaisevani joskus jotain (omalla nimellä ja yksin omassa kirjassa ), mutta ei mulla enää ole harhaluuloja, että pystyisin jonain päivänä elättämään itseni kirjoittamalla enkä varmaan haluaiskaan, koska kaikesta tulee pakkopullana... niin, pakkopullaa

Äh, harhauduin. Mutta niin, ois kiva tietää mistä puhuu, kun yrittää selittää jotain, minkä on tekstissä (omassa tai yleisesti) huomannut. Ja ehkä ois kiva myös kuulla mielipiteitä/perusteluja sille, miksi joku juttu on omasta mielestä aina näyttänyt hyvältä

[culliina]

Kannatan kyllä jossain määrin tekniikan opiskelua, vähintään kieliopin ja tyylisuuntien. Eihän niitä tietenkään tarvitse noudattaa ja harva menestyvä kirjailijahan niin tekeekään, mutta ainakin omien kokemusten mukaan siitä on hyötyä - oppii tunnistamaan omasta tekstistä piirteitä ja kliseitä jne. Vähän kuin opiskellessa psykologiaa oppii tunnistamaan piirteitä itsestään. Mutta että lukisi ja opettelisi ulkoa raamatusta listoja, joita saa ja ei saa tehdä tekstistä... tätä vastustan! Kirjoittamaan oppii lukemalla ja lukemaan oppii opettelemalla aakkoset, ne pitää opetella raamatusta ulkoa.


Yksi vaikea kysymys, johon olen kaivannut vastausta jo pitkään (ja johon auttaisi tekniikan opiskelu), on runojen asettelu tiedostoon. Pitääkö jokaiselle runolle olla oma tiedostonsa (da fuuuu! niitä tulisi miljoona!) tai pitäisikö jokaisen olla omalla sivullaan (da fuu! niitä tulisi miljoona!) vai miten ne pitäisi jakaa? Tosiaan elämän suuria ongelmia, mutta tahtoisin tietää sen virallisen käytännön. Jos esimerkiksi ajateltaisiin hypoteettisesti, että joskus lähettäisin kustantamoon jotain (haha, hyvä vitsi). Koska runokirjoissahan on jokainen runo alkaa omalta sivultaan.

Ja sitten runojen kappale-/ lukujako! Kun jos säkeistöjen väleissä on tyhjät rivit, miten muka saa kappaleet/ luvut näkyviin? Tähän asti olen aina heittänyt jonkun merkkijutun tyylillä ~*~*~, mutta se ei kovin viralliselta näytä. Eikä kappaleita/ lukuja usein voi jättää poiskaan, koska pronominit eivät toimisi. Enkä ala antaa jokaiselle kappaleelle tai luvulle, miten niitä ikinä tahtookaan nimittää, omaa nimeä, koska sekään ei toimisi.

[Lizlego]

Kyllä sitä oppii muutenkin keskustelemaan teksteistä kuin oikeiden termien kautta ja tekniikkaa opiskelemalla eikä tekniikassa kukaan kuitenkaan puhu niistä tärkeistä asioista kuten miten tunne saadaan tekstiin.  En tiedä mitä mieltä muut on, mutta ainakin tuntuu, että suurin osa kirjoista on nimenomaan puuduttavia siksi, että ne on oikeaoppisesti tehtyjä (oikeaoppisesti sen mukaan minkälaiset tekstit pääsee julkaisuun). Tietenkin tuon perusteella, jos haluaa julkaisevaksi kirjoittajaksi, pitäisi opetella juuri ne, mutta ajatuskin oksettaa, koska sitten pitäisi luopua kaikesta omasta ja myydä sielunsa kustannusteollisuudelle. Yök! Sen takia, jos ikinä mun teosta julkaistais, se tapahtuisi omakustanteen kautta, mutta kuten Beelsebuttilla mulla ei ole mitään harhakuvia siitä, että mulla olisi tarjolla mitään erityistä, mitä ei jo muuten olisi. Toisaalta en välitä siitä nykyään tippaakaan, koska siksi just voi olla niin isopäinen ja kunnianhimoton.

[peccantis]

Juillet, voit numeroida runosi ja lykätä ne tiedostoihin nimeltä Runot 01-25, Runot 26-50 jne. Runokokoelman tarjoamisen käytännöistä seuraavat pointit: 1) uusi sivu uudelle runolle, 2) tarjoa joko 20-30 sivua tai 50+ kerrallaan, 3) lajittele runot teemoittain.

[zilah]

Söpö rakastelu neljän miehen kesken... Noh, melkoisen tuoreelta idealta tuo kyllä ainakin kuulostaa! Hempeää 3somea on tullut bongattua ficcikentältä kohtuullisissa määrin, mutta enpä muista neljän kimppana nähneeni. Nyt äkkiä paikkaamaan tää vaje!

Ääh, Cele! Sinä vaan lataat lisää paineita niskaan! Siellä ne nyt pötköttää vaakatasossa jo kaikki neljä, mutta en uskalla kirjoittaa sanaakaan lisää.

Voe vattu! Tässä se vielä veri pierrään... 


zilah

Ja tässä minä kirjotan sujuvasti Stratovarius foursomea XD

Tuo olisi voinut saada aikaan jonniimoista vihertymistä täällä päässä, mutta onneksi sain tarinan vihdoin viimein puserrettua valmiiksi.  En yhä edelleenkään tiedä miten neljä miestä voisi rakastella keskenään söpösti, mutta kyllä siinä silti on siirappia ja romantiikkaa vaikka muille jakaa...

Tuosta tekniikasta en välitä, koska minäkään en haaveile julkaisevan kirjailijan urasta. Olen ihan tyytyväinen kliseisten ficcieni parissa, kiitos vain. Todennäköisesti tällainen ajattelu on, Lizin sanoja lainatakseni, isopäistä. Mutta entä sitten? kyseessä on minulle harrastus ja sen pitää olla hauskaa. Olen jo kerran kokenut sen, mitä tapahtuu kun itselle rakkaasta asiasta yrittää väkisin hankkia leipänsä. Uskokaa kun sanon, ettei lopputulos ole mitään kaunista katseltavaa.



zilah

[Celeporn]

kyseessä on minulle harrastus ja sen pitää olla hauskaa. Olen jo kerran kokenut sen, mitä tapahtuu kun itselle rakkaasta asiasta yrittää väkisin hankkia leipänsä. Uskokaa kun sanon, ettei lopputulos ole mitään kaunista katseltavaa.

Jep. Käsityöt ei ollut mulle mikään elämäni suurin intohimo tai kovinkaan rakas asia, vaan enemmänkin sellainen mukava harrastus, mutta aijai millaiseksi sonnaksi vaatteiden tekeminen muuttuikaan, kun opiskelin alaa. Toisille sopii, minulle ei. Oman taitotason kunnolliseen kehittämiseen ei ollut oikein intoa ja koko ala tuntui ihan karsealta ja ahdistavalta. Onhan toi yliopisto kans omanlaistaan pilkunnussintaa, mutta ainakin tähän mennessä se on tuntunut omalta jutulta - siellä pystyn toteuttamaan itseäni ja rakasta harrastusta virallisissa puitteissa. Kirjoittamista en halua enää oikeaksi tavoitteeksi asettaa.

Niin ja kiitosta muuten vaan kaikille tässä topassa äskeittäin käydystä pornokeskustelusta; muistin taas, millaisten ficcien kirjoittaamisesta olen aikanaan saanut hirveät kiksit ja mikä muodostui aikanaan jo ihan tavaramerkiksi, koska sitähän tietysti piti nyt sitten saada lisää! Pitkään mielessä kutkutellut paritus päätyi viimein tekstiksi asti, josko tuon saisi valmiiksi tänään... Jee! Hyvä ruotia (edes vähän) sitä, mitä on joskus suoltanut tolkuttomia määriä, niin saattoi sitten selättää blokin palaamalla juurilleen <3

[Fiorella]

Pakko myöntää että kaiken aikaa enemmän sitä arvostaa tekstissä kuin tekstissä sitä, miten herkästi se vie mukanaan, koukuttaa ja viihdyttää. Ja myönnettävä on sekin, että vaikka sitä nuorempana tuli luettua vaikka jos minkälaista kirjoittajan opasta ja kielioppikin oli hallussa, niin en ole kyllä mitään sellaisia ikiaikoihin ehtinyt kertaamaan... Todennäköisesti se näkyy tekstissä (vähintään tällaisessa höpöttelyssä, jos nyt ficcejä ja muita kirjoitelmia koettaakin edes hieman tarkistaa), mutta niin kauan kuin minusta on mukava lukea, en siitä viitsi piitata. Ja olen jo oikeastaan alistunut siihenkin ajatukseen, että jos joskus tulevaisuudessa onnistuisinkin jotain valmiiksi asti kirjoittamaan, se kuitenkin menee helpommin omakustanteeksi kuin että edes yrittäisin tarjota minnekään kustantamolle...

Mieluummin oikeastaan lähden tavoittelemaan taidekäsityöstä ammattia kuin kirjoittamisesta. Kirjoittamisesta nautin ja toivon lähinnä että saan joskus onnellisena päivänä paremmin kirjoitettuakin, verrattuna kiireiseen nykyhetkeen. On se aika julmaa kun joutuu valitsemaan kivojen asioiden väliltä, mitä ehtii tekemään. Tällä hetkellä keskityn siihen käsityöpuoleen enemmän, mutta toisaalta nyt taas hiljattain kävi sellainen tapaus, että kirjoittaminenkin inspiroisi tosi paljon.

[Chuuko]

Jep. Käsityöt ei ollut mulle mikään elämäni suurin intohimo tai kovinkaan rakas asia, vaan enemmänkin sellainen mukava harrastus, mutta aijai millaiseksi sonnaksi vaatteiden tekeminen muuttuikaan, kun opiskelin alaa. Toisille sopii, minulle ei. Oman taitotason kunnolliseen kehittämiseen ei ollut oikein intoa ja koko ala tuntui ihan karsealta ja ahdistavalta.

Ikävää, että koit vaatetusalan karseaksi ja ahdistavaksi (mitä se kyllä oikeasti onkin kun ajattelee tulevaisuutta  ), mutta voihan hankitun ammattitaidon hyödyntää muutenkin kuin vain töitä tekemällä. Aika harva vaatetusalaa opiskellut kuitenkin oikeasti taitaa jäädä alalle. Ei meidänkään luokan 16 valmistuneesta ole kuin 2 jäänyt koulun jälkeen jatkamaan vaatteiden parissa, toinen vaatekaupassa ja minä ammattikorkeassa erikoistumassa pidemmälle.

Mistä pääsenkin itse aiheeseen. Argh, kirjoittaminen tökkii. Olen aina ollut huono kirjoittamaan, kuten fikkailumenestyksestäni voi jotain päätellä, lol. () Eikä asiatekstien kirjottaminen ole yhtään sen mukavampaa. ***tu viissivunen työraportti, parisivuinen vertaisarviointi samasta aiheesta sekä toinen viissivunen opinnäytetyöanalyysi sekä parisivuinen itsearviointi, mitä persettä. Enkä osaa käyttää OpenOfficea, eikä läppärilläni ole muuta.  Ja nää kaikki pitäis raapia kasaan parissa viikossa muiden hommien lisäksi.

Haluan kaheksastaneljään työn, jossa ei tarvi tuoda läksyjä kotio saakeli.   

[zilah]

Huhhuh! Alkavat nämä ficciaiheet mennä yhä oudommiksi. Enpä olisi uskonut, että kirjoitan vielä joskus söpöilyä parituksella ihminen/lohikäärme! 



zilah

[phoenike]

Huhhuh! Alkavat nämä ficciaiheet mennä yhä oudommiksi. Enpä olisi uskonut, että kirjoitan vielä joskus söpöilyä parituksella ihminen/lohikäärme! 

Onko kyseessä edes ihmisen hahmoon muuttuva lohikäärme? Itse nuorempana kirjoittelin sen kymmenen vuotta hahmosta, joka ajan myötä muuntui angstisesta haltiasoturista lohikäärmepuolijumalaksi. Voin sanoa että kyseinen miekkonen ehti tuona aikana pariutua jos kenen kanssa.

Tuosta kielioppihommasta ja kirjoitusoppaista muutenkin voisi sanoa, että pentuna kun en tiennyt mistään mitään, sepustin romaanien verran vaikka mitä, mutta kun kehitin itsekritiikin ja rupesin välittämään tekniikasta, kirjoittamiseni kuoli lähes täysin. Aloin editoida loputtomiin omia keskeneräisiä tekstejäni ja loppujen lopuksi sain valmiiksi vain muutaman pitkän novellin. Ne kyllä julkaistiin, mutta uuden testin tuottaminen oli aika vähissä. Sama ongelma minulla on kyllä aina ollut myös piirtämisen suhteen.

Nyt kun kirjoitan englanniksi ficcejä, joita julkaisen netissä sitä mukaa kuin saan juttua valmiiksi, olen välillä kokenut samaa puhdasta kirjoittamisen iloa kuin ennen tuon ylettömän itsekritiikin iskemistä. Aina välillä infernaali editori kyllä nostaa päätään ja juutun aivan liian pitkäksi aikaa muokkaamaan, mutta ennen pitkää seuraava luku on kuitenkin pakko julkaista ja sitten kirjoittaa uutta.

Kirjoittamisen tekniikkaa kannattaa kyllä opetella, mutta kuinka paljon, riippuu varmaan ihmisestä. Sanoisin että ainakin tällaisen perfektionistin kannattaisi mieluummin keskittyä kirjoittamaan uutta ja lukemaan kaunokirjallisuutta kuin opiskelemaan liikaa muotoseikkoja.

[Beelsebutt]

Haha, sen perusteella mitä eilen asiasta kuulin (jos kyseessä on sama fandom) niin ei ole ihmisen muotoon muuttuva, itsekin kysyin ihan samaa Liziltä onko tää se fandom, jonka luoja usuttaa ficcareita kirjoittamaan ihminen/lohari ficcejä?