Zilah Voi ei /: On aina kurjaa joutua luopumaan rakkaista lemmikeistä, etenkin kun sitä ei voi tehdä omasta halusta, vaan pakosta. Mutta terveys kyllä ennen kaikkea. Enkä mä usko, että se mitenkään riippuu sen eläimen koosta, kuinka tärkeitä ne voi olla. Ja onneksi saivat uuden hyvän kodin (:
Mäkin olin ihan surkeena, kun meijän vanhin gerbiili kuoli huhtikuussa. Toki se oli jo vähän reilu kolmevuotias, eikä ne yleensä paljon pidempään eläkään ja sillä oli mahassa joku kasvain, mikä sen sitten vei. Mutta oli se silti haikeeta, vaikka tiesinkin, että se oli varmasti sille parempi, ettei tarvinnu enää kärsiä. Nyt meillä on vielä nuo kaksi vähän nuorempaa tuolla laatikossaan touhuamassa, eihän niistä paljon seuraa ole ja ne on vaan tollasia pieniä pehmeitä karvapalleroita, mutta rakkaita yhtä kaikki ja on niitä kiva paijata, kun ne on niin maailman pehmeimpiä (ja toinen osaa kököttää kiltisti miehen hartialla). Etenkin kun noi on mun ensimmäisiä lemmikkejä ikinä, eikä oikein muita eläimiä voidakaan ottaa, koska miehellä on astma. Noista se ei kyllä kärsi, kun korkeintaan just ton puhdistamisen aikana, kun pöllyää, mutta ei sillonkaan mitenkään järin suuresti.