Masennusarkisto

[Nappeli]

Mää tunnen itseni nyt niin huonoksi ihmiseksi kuin ikinä olla ja saattaa. Mun "naapurissa" asuu blondi, jolla on vakavia mielenterveysongelmia ja vahva lääkitys. Oon ollut silloin tällöin keskusteluapuna ja paikkana jonne voi tulla vähän tuulettaan päätään. Oon kuitenkin itse kärsinyt viimeiset pari vuotta pahentuneesta ahdistuneisuudesta ja paniikkikohtauksista, enkä ole pystynyt pitämään sosiaalisia suhteita yllä. Nyt mulla on päällä lisäksi joku kuumetauti. Niinpä ignoroin täysin tämän "naapurin" päivällä lähettämän tekstiviestin, jossa se kertoi äitinsä (myös mun naapuri) olevan huonona ja pyysi soittaan kun ehdin. Kun en soittanut tämä "naapuri" tuli äsken kylään ja mää esitin nukkuvaa. Ei vain pystynyt. Nyt harmittaa ja ahdistaa, mutta tiedän, että ahdistaisi vielä enemmän, jos olisin keskustellut sen kanssa pari tuntia kaikista kamalista asioista. 

[Beelsebutt]

^ ethän sä voi auttaa muita jos sä et ensin auta itseäsi? Kuka sulla mitään tekee jos oot rikki ja masentunut

Okei, no mutta ymmärtänet mitä tarkoitan? Joohan? Toisinaan omaan napaan tuijottaminen on tooodella hyvä juttu ja suorastaan elintärkeää. Pidä itsestäs huolta <3

[Lavande]

^^ No et sä nyt voi alkaa naapurin kanssa hengaileen, jos ahdistaa ja oot kipeänä! Tartutat sen vielä ja sitten se on entistä onnettomampi. (Oletan, että kuumetauti tässä tarkotti kuumetautia, eikä ollut koodisana jollekin muulle.) Otat yhteyttä naapuriin sitten kun olo on parempi, ja tuntuu et jaksat 

[zilah]

Et tosiaankaan ole itsekäs, Nappeli. Sen verran itsekäs saa ja pitääkin olla, että ensin hoitaa itsensä kuntoon.

Pidä itsestäs huolta <3

Samat sanat, Nappeli raksu. Ne oikeat ystävät eivät todellakaan katoa, vaikka ei aina jaksaisikaan pitää yhteyttä.


zilah

[Lizlego]

No mä teen tuota samaa silloin tällöin kun en jaksa ihmisiä eikä kenenkään tarvitse aina jaksaa, mutta en tunne siitä edes huonoa omaatuntoa siitä että olen huono ihminen vaan mua ottaa päähän, ettei ihmiset muka oikeasti huomaa milloin niitä ei vaan jaksa. Onhan se ymmärrettävää, että joillain menee huonosti ja silloin ne ei ehkä huomaa, mutta niin menee usein muillakin vaikka ei ne ole muita omilla ongelmillaan rasittamassa. Enkä nyt sano, että ihmiset jotka puhuvat ongelmistaan olisi rasittavia, mutta kaikilla on rajansa eikä kaikesta jaksa tuntea huonoa omaatuntoa, vaikka muilla menisikin huonosti, koska sitten sitä pitäisi tuntea itsensä huonoksi ihmiseksi ihan jatkuvalla syötöllä, että selviytyy omista tehtävistään ja töistään.

Huomaan tämän ihan opiskelussa kun ihmiset on ottaneet tavakseen juuri mulle vinkua kaikesta ja hakea apua siihen, miten joku tehtävä tehdään ja minä en jaksa koko ajan olla niitä neuvomassa, vaikka ne onkin hädässä siitä, että pääseekö ne kursseista läpi. Ei se ole edes se, että joko minä tai ne pääsen läpi, mutta joskus on vaan pakko, että oma nuppi kestää. Toisaalta toisin kuin Nappeli, mä oonkin huono ihminen, mutta mä luultavasti myös elän pidempään. En jaksa tuntea huonoa omatuntoa siitä, että toisinaan on oltava itsekeskeinen paska, että selviää itsensä kanssa ja mä en muutenkaan ole riittävän sosiaalista sorttia. Ihmiset vie multa hermot vähemmästäkin, mutta jos ne roikkuu koko ajan kiinni, ne vie hermot sitäkin enemmän ja jos ne sen lisäksi vielä koko ajan vinkuu jostakin, kun ne ei osaa eikä pysty eikä mitään muutakaan, niin sitten on pää kohta punaisena. Joo, ja mä tiedän ainakin yhdestä näistä vakiovinkujista, että sillä on päällä masennuslääkitys eikä se voi sille mitään, mutta ei se vaikuta siihen että sitä jaksaisi määräänsä enempää siitä huolimatta.

[malla]

Enkä nyt sano, että ihmiset jotka puhuvat ongelmistaan olisi rasittavia, mutta kaikilla on rajansa eikä kaikesta jaksa tuntea huonoa omaatuntoa, koska sitten sitä pitäisi tuntea itsensä huonoksi ihmiseksi ihan jatkuvalla syötöllä, että selviytyy omista tehtävistään ja töistään.

Naulan kantaan.

Hoidat ensin itsesi rauhassa kuntoon, Nappeli, ja vasta sitten voi auttaa muita. Turha potea tuosta huonoa omatuntoa.

[Lavande]

Voi hitto. En osaa käyttää exceliä kauhean hyvin, joten jotkut math&stat-tehtävät aiheuttaa paljon päänvaivaa. Meillä on sellanen math&stat-koe, joka pitää läpäistä (70%) oikein, eikä siihen ole ollut mitään opetusta kun netissä vaan epäselviä monisteita. Oon kokeillut koetta jo kahdesti ja feilannut... Se on pakko päästä läpi et opinnot jatkuu ensi vuonna. Nyt ne olivat sitten tajunneet, että jos koe on järjestetty kolmesti ja kolmasosa oppilasmäärästä ei vieläkään ole päässyt läpi, jotain on vialla. Tarjosivat siis parin tunnin tukikurssin! Varasin paikkani ja menin sinne sitten tänään kun piti, mutta siellä oli jotain ihan muuta meneillään 

Voi kurjuus.

[Gwyneth]

Excel osaa olla aika kankea ja hankala, ainakin siinä käytössä, mihin itse sitä olen tarvinnut. Onko sulla joku tietty ongelmakohta tai tehtävä, eli voiko auttaa jotenkin, vai sellaista yleistä Excel-ahdistusta?

[Lizlego]

Niín, millaisia tehtäviä sulla on?

[Lavande]

No voi hitto, en huomannut ystävällisiä sanojanne. Kiitos oikein paljon. Yritän koetta uudelleen parin viikon kuluttua, tulen tänne sitten kysymään apua. Luultavasti tehtävät on ihan yksinkertasia, kun vaan osais...

[Celeporn]

Tämä on nyt huolenaiheita sieltä pienestä päästä, mutta kyllä tuli suru puseroon kun iPodin pitkäaikaisen vittuilun päätteeksi laite piti muuttaa tehdasasetuksiin, eli menetin kaiken sinne säilömäni musiikin. Hei hei ne about 1200 kappaletta, joista yli puolia minulla ei ole koneella...

Olihan siellä paljon turhaa scheisseakin, jonka pois siivoaminen kävi nyt kerralla tosi näppärästi, mutta on tää nyt aika perseestä kuitenkin. Etenkin kun olen sitä ihmisryhmää, jotka vaeltaa kaikkialle ne napit korvissa... Erittäin perseestä alkaa tässä hiljalleen haalimaan taas kaikkea sitä musaa soittimeen, kaamea kasa levyjä pitää käydä läpi ja bläääh. 

[zilah]

Olo ei ole niitä hehkeimpiä tällä hetkellä. Olen jo pidempään kärsinyt marsujeni aiheuttamista allergisista oireista, ja tänään luovutin ne uuteen kotiin. Olen kyllä sikäli helpottunut, että marsuille löytyi hyvä koti, mutta oli hirmuisen haikeaa antaa ne pois. On se merkillistä, miten niinkin pieniä elukoita voi ikävöidä näin kovasti, siitäkin huolimatta ettei terveyteni kerta kaikkiaan olisi enää kestänyt niiden pitämistä.

Ja ikävän lisäksi on toinen, vielä inhottavampi vaiva. Häkin tyhjennys ja puhdistus nimittäin aiheutti minulle jonkin sortin astmakohtauksen. Yskitti ja ahdisti niin, että piti jo harkita joutuuko tästä lähtemään ensiapuun. Mutta suihkussa käynnin ja lepäämisen jälkeen elämä alkaa taas voittaa.


zilah

[rimps]

Zilah Voi ei /: On aina kurjaa joutua luopumaan rakkaista lemmikeistä, etenkin kun sitä ei voi tehdä omasta halusta, vaan pakosta. Mutta terveys kyllä ennen kaikkea. Enkä mä usko, että se mitenkään riippuu sen eläimen koosta, kuinka tärkeitä ne voi olla. Ja onneksi saivat uuden hyvän kodin (:

Mäkin olin ihan surkeena, kun meijän vanhin gerbiili kuoli huhtikuussa. Toki se oli jo vähän reilu kolmevuotias, eikä ne yleensä paljon pidempään eläkään ja sillä oli mahassa joku kasvain, mikä sen sitten vei. Mutta oli se silti haikeeta, vaikka tiesinkin, että se oli varmasti sille parempi, ettei tarvinnu enää kärsiä. Nyt meillä on vielä nuo kaksi vähän nuorempaa tuolla laatikossaan touhuamassa, eihän niistä paljon seuraa ole ja ne on vaan tollasia pieniä pehmeitä karvapalleroita, mutta rakkaita yhtä kaikki ja on niitä kiva paijata, kun ne on niin maailman pehmeimpiä (ja toinen osaa kököttää kiltisti miehen hartialla). Etenkin kun noi on mun ensimmäisiä lemmikkejä ikinä, eikä oikein muita eläimiä voidakaan ottaa, koska miehellä on astma. Noista se ei kyllä kärsi, kun korkeintaan just ton puhdistamisen aikana, kun pöllyää, mutta ei sillonkaan mitenkään järin suuresti.

[Nappeli]

Otan osaa zilah ja rimps myös, ei oo kiva. 

Mun masennus liittyy myös yliherkkyyteen. Oon ollut aika huolissani keväästä saakka kun tuntuu, että saan astmakohtauksen kohta ihan mistä tahansa. Keväällä epäilin koivuallergiaa, kun tiepölyn laannuttua hengenahdistus iski edelleen jatkuvalla syötöllä. Sitten huomasin saavani astmaoireita hasselpähkinästä. Jo talvella epäilin saaneeni astmakohtauksen kerran saksanpähkinästä, mikä sopiikin nyt kuvaan, jos kerran hasselpähkinäkin. Ja minä kun olen ihan älyttömän perso pähkinöille! Onneksi ainakin manteli näyttää vielä menevän.

Mutta joo, keväiset astmakohtaukset helpotti tuossa kesäkuun loppua kohti, mutta nyt taas on alkaneet tuhatta hullumpana. Mikä nyt kukkii? Onko se pujo? Minä en eläissäni ole ollut allerginen yhtään millekään ja tämä hengenahdistus alkaa kohta jo ahdistamaan henkisestikin.

rimps, oi, gerbiilejä! Mun lempi-jyrsijä (jyrsijä sanan varsinaisessa merkityksessä. Heh!). Mun viimeisimmät gerbiilit eli tosi vanhaksi. Vanhempi kuoli yli viisivuotiaana, vaikka kaikki niitä edelliset on eläneet juuri tuohon kolmeen vuoteen. Ihme juttu. Harmittaa vähän kun en uskalla hankkia uusia, kun meillä on tällä hetkellä kaksi kissaa.

[zilah]

... ne on vaan tollasia pieniä pehmeitä karvapalleroita, mutta rakkaita yhtä kaikki ja on niitä kiva paijata, kun ne on niin maailman pehmeimpiä (ja toinen osaa kököttää kiltisti miehen hartialla).

Kiitos, Rimps ja Nappeli. Kyllä jyrsijöistä voi olla yllättävän paljon seuraa. Nämäkin kaverukset olivat aivan ihania. <3

Allergiani sattui sikälikin harmillisesti, kun reilu puoli vuotta sitten jouduin lopettamaan nuoren koirani vakavan allergian vuoksi. Silloin päätin, etten ota enää koiraa ainakaan vähään aikaan. Eläinrakkaana ihmisenä huomasin kuitenkin, että elämä ilman lemmikkiä on kovin tyhjää. Ajattelin, että marsut olisivat vaihteeksi sopivia, olihan oma ensimmäinen lemmikkini ollut marsu. Mutta näin nyt sitten kävi. 

Eivtkä ne ruoka- tai muut allergiat ole yhtään sen  mukavampia. Itselläni puhkesi mansikka-allergia viime kesänä, vaikkakin iho- oireiden muodossa. Nilkat olivat kuin rokkotautisella tuoreiden mansikoiden jälkeen, joten sillekin herkulle voi heittää hellät hyvästit. Toivotaan, Nappeli, ettei tuo sinun pähkinäallergiasi mene pahempaan suuntaan. Olen kuullut, että se on yksi pahimpia ja yleisin anafylaktisen sokin aiheuttajia. 


zilah