Varmaan aika harvinainen kommentti, mutta tykkään hiuksistani. Mulla on aina ollut pitkät, luonnonblondit (ei ihan pellavat, sellaiset kultaiset), paksut ja ihan tikkusuorat hiukset. Niitä on ihanan helppo laittaa, eivät mene ikinä takkuun vaikken jaksa edes kammata joka päivä ja kihartaminen on tosi helppoa, sen kun ajatelee kiharrinta ja saa olla seuraavaan suihkuun asti kikkaroita päässä. Jos en kampaa hiuksia illalla suihkun jälkeen, ne on kiharassa aamulla eikä tarvi laittaa kuin pipo päähän ja lähteä, jakauskin on aina valmiina. Yleensä teen nutturan tai jonkun ponnarisysteemin, rakastan hiusten laittoa. Ja pitkät hiukset on sinänsä lyhyitä helpompi laittaa, että hiukset ei lopu kesken ja esimerkiksi ponnarista, prinsessaletistä tai nutturasta ei jää törröttämään lyhyitä päitä.
Parasta shampoota ja hoitoainetta ikinä on Frantsilan luomuyrttitilan yrttisellaset - shampoo on nokkosta ja hoitoaine jotain yrttejä ja kukkia tai toisin päin. Olen aina saanut niitä lahjaksi enkä näin hintaa tiedä, mutta veikkaisin kyllä aika kalliiksi. Mutta jos budjetti riittää (ja joulukin on tulossa), ne on aivan ihania. Siitä en kyllä ole varma, miten hyvin Frantsilan tuotteita saa eri puolilta Suomea, se kun on verrattain pieni, tietääkseni yksityinen tila Kangasalla, Tampereen naapurikunnassa. Mutta jos Luomulaatikon palvelualueella asutte niin sieltä ainakin saa
Lisäksi ne on täysin ekohajoavia ja luomuja, käytin niitä koko kesän mökillä, siellä kun tulee vesi kaivosta ja menee saunan taakse eikä mihinkään viemäriin. Ei tule maahan reikiä ja nokkoset tykkää.
Se kyllä omissa hiuksissa harmittaa, että mulla todella on ollut tälläiset hiukset aina. Otsiksen leikkautin kampaajalla neljä vuotta sitten ja viimeksi kävin päätäni siistiytyttämässä kaksi vuotta sitten. Otsista lyhentelen itse ja jos joskus huomaan päässäni kaksihaaraisen, leikkaan sen pois itse. Puolustukseksi sokeriserkku tasoitti toissakesänä latvat. Tahtoisin jotain uutta ja erilaista, mutta en kumminkaan. Koska tykkään hiuksistani! Mutta vaihtelua kaipaan silti, olen ajatellut värjätä latvat sellaiselta about 20-30cm pätkältä tumman luumun värisiksi. Kampaajalla tietysti, en uskaltaisi värjätä itse! Hih, väri sopisi hyvin, mutta sitten toisaalta pelkään hiusten kärsivän ja nutturassa näyttäisi tyhmältä, että olisi siellä täällä liiloja rantuja. Parhaillani vakuuttelen itselleni, että jos väri tappaa hiukset voin leikata latvat pois ja hiukset olisi edelleen alle lapaluiden ja pitäisi vain opetella uudenlaisia nutturoita, mutta en ole vielä ihan varma, kumpaa minää kuuntelen. Ehkä sitten keväällä tai seuraavassa koulussa
Siiliä en vetäisi ikinä ellei terveyden vuoksi olisi pakko, ei minunkaan mekkoihini ja röyhelöihin siili sovi.
Eikun heh, huijasin! Kun olin ala-asteella, about viidennellä, tuli joku ihmeen muotivillitys värjätä hiukset oransseiksi värjäysshampoolla. Minäkin innostuin ja todella värjäsin silloin vielä pellavaiset hiukseni
järkyttävän pissan oransseiksi. Se oli ihan hirveää, väri ei edes sopinut minulle ja kesti yli kuukauden, koska silloin pidin siitä ja värjäsin vielä uudestaankin, mutta onneksi kaikilla muillakin oli järkyttävät hiukset. Ja onneksi värjäsin vasta koulukuvan jälkeen, en kestäisi katsella itseäni sellaisena isoäidin hyllyllä... brrr, ei enää ikinä!
