Great minds think alike, bbuttis :'DD
Ainiin oli mulla oikeetakin asiaa.
En osannu päättää kuuluuko tää masennusarkistoon vai jes-topikkiin, koska se on molempia. Minirimpsis oppi eilen kääntymään mahalla ollessaan selälleen. Musta on aivan ihana seurata, miten tuo oppii uusia asioita ja on päivä päivältä seurallisempi. Mutta sitten taas toisaalta on kauheeta tajuta, miten nopeesti se kehittyy ja kasvaa, kohta mun pieni vauvani (vaikka onkin jo kaheksan kilonen nelikuukautisena :'DD) jo menee kouluun ja sit kohta huomaan että musta tulee jo mumma.
Ja mulla on kriisi senkin kanssa, että ollaan nyt alottelemassa kiinteitten ruokien harjoittelua, kun tähän asti ollaan parin päivän perunakokeilua pääsiäisenä lukuun ottamatta oltu ihan täysimetyksellä. Hirvittää, kun sitten mä en ookaan enää sen ainoa ravinnonlähde ja mun pitää taas myöntää, että mun vauvani kasvaa. Mutta odotan innolla, että pääsen näkemään ilmeitä, kun suuhun tökätään oudon makuisia mössöjä ja sitä, että toi alkaisi nukkua ehkä toivottavasti vähän paremmin. Etenkin päivisin, kun jostain syystä pari kuukautta kestänyt unirytmi (2x30min päikkärit + 3-4h päikkärit ulkona rattaissa) on muuttunut siihen, että neiti suvaitsee nukkua keskimäärin 32 minuuttia, eikä yleensä suostu nukahtamaan uudestaan vaikka mitä tekisi. Ja sitten kitisee, koska koko ajan on pieni väsymys päällä. Yöt onneksi nukkuu hyvin, mutta nukuttamisesta on kääntyilyn opettelun myötä tullut haasteellisempaa.
