Vaikka sitä kuinka uskoo siihen, että kaikella on tarkoituksensa, niin väliin on ollut vaikea pitää sitä uskoa yllä. Niin kuin nytkin, kun jäin työttömäksi. Onneksi löysin uuden nopeasti, ja nyt sitten jo ihmettelen, että voiko työnteko oikeasti olla näin mukavaa.
Edellisessä työpaikassani olin se kokenein jokapaikanhöylä, ja vastuu painoi välillä todella raskaasti. Etenkin silloin, kun työvoimapula oli pahimmillaan, ja jouduin selviämään miten kuten päivästä toiseen. Uudessa työpaikassani sen sijaan taidan olla kokemattomimmasta päästä, ja voi että se tuntuu mahtavalta!
Ei tarvitse kurmuuttaa patalaiskoja alaisia ja selvitä kaikesta yksin. Työkaverina on pitkän linjan tekijä, joka osaa hommat vaikka vasemmalla kädellään, ja on lisäksi mukava. Ja asiakkaat ovat ihan helevetin nastoja tyyppejä, toisin kuin aiemmassa paikassa, joka sijaitsi ns. paremman väen alueella. Ja sen huomasi! Nuoret olivat ylimielisiä öykkäreitä ja keski- ikäiset stressaantuneita ja kiireisiä. Vain vanhukset olivat enimmäkseen mukavia.
Mutta nyt... kaikki ovat vaan rentoja ja mukavia. Hymyilevät ja muutenkin suhtautuvat asioihin silleen kivasti.
Voiko työnteko oikeasti olla näin ihanaa?
zilah
