Hm, hieman monipiippuinen juttuhan tuo on. Itse jouduin työpaikalla erään miehen sähköpostiahdistelun uhriksi, mutta koskaan en ilmoittanut siitä esimiehelle. Tilanne meni niin pahaksi, että tyyppi onki jostakin jopa kännykkänumeroni ja jatkoi häirintää tekstiviesteillä. Onneksi mies ei ollut samassa työpisteessä kanssani, joten en joutunut minkäänlaiseen fyysiseen kohtaamiseen hänen kanssaan. Myöhemmin kuulin, etten ole ainoa hänen uhrikseen joutunut, mutta sitä en tiedä onko kukaan ilmoittanut asiasta eteen päin.
Se on selvää, että ahdistelu on saatava loppumaan keinolla millä hyvänsä ja että ahdistelun uhrin ei pidä ottaa minkäänlaista syyllisyyttä omille niskoilleen. Minä ainakin onnistuin syyttämään tilanteestani vähän itseänikin, mutta sitten sain itseni uskomaan, ettei ystävällisyys ole rikos, vaan hyve, ja että toisen ihmisen ystävällisyyden väärinkäyttö se vasta paha asia onkin.
//Niin, siis tuolla monipiippuisuudella tarkoitan vain sitä, että oman milenkiinnon esille tuominen ei välttämättä ole vielä rikos, vaikka saattaakin ällöttää (riippuen siis esilletuontitavasta ja henkilöstä itsestään). Poislukien tietenkin fyysinen käsiksi käyminen, joka on aina vakavaa. Mutta jos tyyppi ei usko kun kielletään, niin siinä vaiheessa tilanne muuttuu ahdisteluksi. Minun tilanteeni oli sikäli helppo, että jätin vain vastaamatta miehen viesteihin, kun ne saivat kummallisen sävyn. Asiaa haittasi kylläkin se, että jouduin työni puolesta olemaan s-posti yhteyksissä kyseiseen tyyppiin.