Ja valtaosa sinänsä kivoista vaatteista joita olen joskus itse tehnyt, on niin huonosti ommeltu etten kehtaa laittaa niitä päälle. Mutta toisaalta tunnesyistä ei haluaisi luopuakaan, mutta pakko tehdä noille kaapeille jotain. Ne pursuaa yli äyräidensä, ovat täynnä käyttämättömiä vaatteita ja muoviset henkaritkin notkuvat painon alla. 
Köhköh, tykkäsin pienenä ommella käsin pehmoleluja. Ja kun vanhenin ja sain alkaa käyttää konetta, tuotantovauhti kaksinkertaistui. Mulla on
ihan järkyttävästi älyttömän rumia, epämuodostuneita ja yli kymmenen vuotta rutussa olleita möykkyjä, joista jokaisella on oma nimi ja itseäänkin karmaisevampia reikäisiä vaatteita ja parasta on, että suurin osa haisee kamalalta. Koska isin vanhat sukat oli tosi kivaa materiaalia, samoin kaikki läpikulutetut rätit ja äidin ompelun ylijäämätilkut. En tosin mitään muuta materiaalia olisikaan saanut käyttää, mutta ehkä joku olisi edes voinut pestä ne sukat ennen minulle heittämistä. Koska noita pehmoja ei voi enää pestä, koska saumat ei kestäisi ja osa osista on liimattu (
) paikoilleen. Mutta ei niitä tietenkään pois voi heittää, nimetkin kun on annettu ja edelleen muistissa. Lähetin niitä viime talvena jätesäkillisen Afrikan slummeihin koulun keräyksen mukana ja koko suvun kakarat on möykyillä varustettu, edelleen niitä vain jäljellä on ja jostain syystä vastaanotto on varsin heikkoa... jos ikinä saan lapsia, yksikään niistä ei saa ommella kotona ennen ammattitutkinnon suorittamista
mitään. Koska pehmolelujakin järkyttävämpää on katsella vanhoja kerhokuvia, joissa on itsellä päällä hienot uudet hame ja paita - ihme että edes pysyvät kasassa.
Kankaiden kierrättämistä minäkin harrastan. Se on vähän kuin armeijan käytettyjen tuotteiden käyttö - jos se edelleen on kunnossa, ei se rikki kyllä menekään. Just jostain miesten kauluspaidoista saa vaikka mitä, kun vain jättää hien valkaisemat kainalot käyttämättä ja pesee ensin koneessa etikan kanssa hajun poistamiseksi. Ja jos jostain kierrätysmateriaalista tehdystä tuotteesta tulee myynti/ itselle käyttökelvoton, voi sen aina lähettää sinne Afrikkaan, siellä kun ei kuulemma kamalasti muodin kanssa nirsoilla. Varsinkin tulee hyvä mieli, jos alkuperäistä materiaalinlähdettä ei olisi voinut mihinkään antaa liian surkean kunnon vuoksi
Kaipa sen voisi niinkin tehdä. Ahdistaa vaan se järjetön työmäärä, minkä myymisen eteen joutuu tekemään töitä. Vaatteet pitää pestä, silittää, kuvata ja mitata tarkkaan ja sitten vielä ilmoitella siellä ja täällä, ja sitten vielä neuvotella joka helevetin rätin myyminen erikseen ja sitten postittaa ne...
Mitata? o.O Kamalan kilttiä, itse en ainakaan koskaan jaksa (vaikka toki jonkun hääpuvun, korsetin tms. kanssa on eri asia). Ilmoitukseen vain koko, kuva ja osta heti -hinta. Peseminen on kohteliasta, mutta jos vaatetta ei ole käytetty ja se on puhdas, ei se musta välttämätöntä ole, niin kuin ei silityskään - postissa ryttääntyy kuitenkin ja itse ainakin pesen kaiken käytettynä ostetun ennen käyttöä. Ja kun valitsee hyvän sivuston (naamakirjassa on monia tehokkaita, heittää vain hakuun 'kirppis' tai 'huutokauppa') riittää kun jaksaa kuvat ja ilmoitukset kerran laittaa
Tosin myytävää ei itselläni kamalasti ole, sillä heitän kaikki vanhat vaatteeni pikkusiskolle tai äidille, he saavat sitten myydä ja varsinkin sisko tykkää, kun saa sen pari euroa jostain mun vanhasta paidasta. Ja sukulaisilta on aina kiva saada niiden vanhoja vaatteita, niiden kun tietää olevan asiallisessa kunnossa ja jos ei itse tykkääkään, voi ne heittää hyvällä omatunnolla eteenpäin.
